Ammatilliset opettajaopinnot

Oppimispäiväkirja, maahanmuuttajien opetustuokio

Valmistelimme ja pidimme toisen opiskelijan kanssa lyhyen opetustuokion harrastusmahdollisuuksista ryhmälle maahanmuuttajia. Kyseessä oli opettajakoulutuksen monikulttuurisuus-teemaan liittyvä tehtävä, ja opetuspaikkamme kotoutumiskoulutusryhmä, jossa jokin aika sitten pysyvästi muista maista Suomeen muuttaneet opiskelevat suomen kieltä.

Pääasiallinen anti minulle tästä puolentoista tunnin tuokiosta oli, että vaikka olen papereita vaille valmis ammatillinen opettaja, on kuitenkin tyystin eri asia opettaa oman alani opiskelijoita kuin tällaista ryhmää. Opetus sujui ihan hyvin, mutta oikea alan opettaja olisi tehnyt varmasti lukuisat asiat paremmin.

Vaikka kyse oli pohjimmiltaan ryhmän ohjaamisesta keskustelussa ja selkeästä viestinnästä – joita olen kyllä tehnyt eri yhteyksissä – olo oli kuitenkin hiukan kömpelö. Ymmärsivätkö he todella mitä juuri sanoin? Miten aktivoin hiljaisempia? Mikä on ylipäätään juuri sanomani asian tarkoitus? Mikä on oppitunnin tarkoitus ja tavoite? Jos olisi enemmän kokemusta ja ymmärtäisin kielen opetukseen liittyviä asioita, viestintäni olisi ollut varmasti tarkoituksen mukaisempaa ja toimivampaa.

Ei sikäli, mikään ei jäänyt kaivelemaan. Meidän kokemuksellamme ja taidoillamme ei voi olettaakaan enempää, ja opiskelijat vaikuttivat tyytyväisiltä. Oppitunti oli yhtä pientä kirjallista tehtävää lukuunottamatta kokonaan keskustelua. Juttelimme ja kyselimme kaikenlaista ja toimme näin harrastusaihetta monesta eri näkökulmasta. Voimakkaasti osallistava toiminta lieneekin ainoa opetusmenetelmä, jota tällaisessa ryhmässä kannattaa käyttää. Toki osallistavia opetustapoja voisi olla muitakin kuin vain yleinen keskustelu.

Mikä minussa muuttui tämän pienen kokemuksen myötä? Tiesin melko hyvin minkälainen tilanne luokassa odottaa, koska Albina, armas vaimoni on käynyt täysin vastaavan koulutuksen. Olen myös ollut monien maahanmuuttajien kanssa tekemisissä. Asenteeni, tietoni tai taitoni eivät siis edellä mainittua lukuunottamatta juuri muuttuneet.

Olen aikanaan tehnyt lähes kolme vuotta koulunkäyntiavustajan töitä, ja osan ajasta olin lasten kanssa, joilla oli ymmärtämisen vaikeuksia. Minua kehuttiin tuolloin ainakin kärsivälliseksi ja selkeäksi aikuiseksi. Huomasin, että nämä piirteet auttoivat myös myös vajaavaisesti suomea ymmärtävien aikuisten kanssa. Toiminnan tasolla kenties palasi hiukan tuohon aikaan.

Tämä oli opintojeni viimeinen varsinainen tehtävä. Tämän jälkeen pidän vielä muille opettajaopiskelijoille 15 minuutin esityksen, jossa kerron mm. mitä olen näistä opinnoista saanut, sitten käyn pokkaamassa todistuksen ja olen valmis ammatillinen opettaja. Tämä on siis viimeinen merkintäni tähän oppimispäiväkirjaan.

Tästä oppiminen jatkuu opettajan työssä.