Ammatilliset opettajaopinnot
Oppimispäiväkirja, opetusharjoittelun 3. lähipäivä
Tästä tuli aika pitkä kirjoitus. Kirjoitin kritiikittä ja lyhentämättä heti nyt saman päivän iltana kaiken mieleen tulevan. Tämä on kiehtovaa järjestelmän kehitystyötä, jossa jokaisen kokeilukerran jälkeen arvioidaan ja muokataan. Valitukset ensin. Siis kehitettävät asiat. Lopussa sitten hyvääkin.
– Tylsää! En ollut
oikein tyytyväinen tähän lähipäivään. Kauttaaltaan vähän
tylsähkö, paikoin suorastaan puuduttava. Monessa paikassa olisi
ollut parannettavaa. Ehkä tämä voittaa oman opiskeluaikani tavan,
jossa koodia kopioitiin opettajan perässä videotykin kuvasta, mutta
ei paljon edellä oltu. Ainakin uskon, että kaikki oppivat asian.
Tällä kerralla opetin WordPress-kurssillani plugineista eli
lisäosista. Viime viikolla oli mm. sisällön luomista ja
muokkaamista. Kumpikin on aiheita, joissa ei ole mitään erityisen
vaikeaa opittavaa, mutta ohjelmiston käyttöön pitää vaan tottua
sekä oppia hyvät ja toimivat tavat työskennellä. Sellaista ei opi
muutoin kuin tekemällä. Voin luennoida hyvistä käytänteistä,
mutta lopulta tarvitaan toistoja ja variaatiota samasta tehtävästä.
Vain tekemällä oppii tekemään. Viikko työtapa oli
samankaltainen, mutta puuduttavuus tuntui ehkä vasta nyt, kun
tehtiin toista kertaa samalla mallilla.
Itse olen oppinut WordPress-sisällönhallintaohjelman käytännön
työtehtävissä. Olen opiskellut työn ohessa käsillä olevaa
työtehtävää varten itsenäisesti työtunteja laskematta
päiväkausia ja kuukausia. Olen etsinyt tarvittavaa tietoa oppaista,
internetin foorumeista ja dokumentaatioista, video-tutoreaaleista
jne. Ero on kuitenkin tämä: olen aina opiskellut todelliseen
työtehtävään. En ole koskaan asentanut samana päivänä
seitsemää pluginia vain harjoitellakseni miten erilaisten lisäosien
kanssa tulee toimeen. Motivaatio on oikeassa työssä eri, kun
ongelmia ratkotaan oikeaan tarpeeseen. Myös työn rytmi on
erilainen. Pitää kehittää sekä tätä kurssia varten että
tulevia varten.
– Asiantuntijajärjestelmä. Eräs pakistanilainen
opiskelija valitteli, että mallini käyttää asiantuntijaryhmiä
opettajina ja oman kotiryhmänsä auttajina, ei toimi. Kommentti
tuntui kumpuavan osin siitä, että hän on tottunut
opettajakeskeiseen opetukseen, mutta oikeassa hän oli yhtä kaikki.
Ei se toimikkaan. Olin tähän jo samalla tunnilla itsekkin
kiinnittänyt huomiota, mutta viimeistään hänen kommenttinsa
vahvisti asian.
Opiskelijat olivat tehneet dia-esityksensä kysymysteni
perusteella. Sisältö oli hyvä. Parikymppiset, esiintymiseen
kokomattomat ja osin myös vahvalla aksentilla puhuvat ja vasta
itsekkin asiaan tutustuneet opiskelijat eivät saa asiaa ilmaistua
sillä selkeydellä, mitä opettajalta vaaditaan. En olisi varmasti
saanut minäkään vastaavassa tilanteessa. Myöskään ryhmänsä
työskentelyä tukevaksi asiantuntijaksi heistä on vain vähäisessä
määrin. Malli toimii erinomaisesti opettajaopiskelijoilla, mutta ei
kovinkaan hyvin tässä ryhmässä.
Tässä mallissa on se hyvä
puoli, että asiantuntijoilla on motivaatio tehdä ennakkotyönsä.
Hehän ovat kaikkien edessä kertomassa ja tentattavana! Silti
vaikuttaa siltä, että kaikille yhteinen ennakkotehtävä, jossa
tutustutaan tulevan oppitunnin aiheeseen, olisi luultavasti
toimivampi. Mennään nyt tämä kurssi tällä loppuun. On
enää vain yksi asiantuntija-aihe.
– Edistyksen seuranta. Minun tulisi systemaattisesti painaa
mieleeni ryhmän eri opiskelijoiden edistyminen tehtävissä ja
kehittää järjestelmä sen tarkkailuun tarvittavissa määrin.
Minulla pitäisi olla parempi kokonaiskuva siitä missä mennään
koko ryhmän tasolla, kuten myös yksilöiden.
– Tehtävien tarkistus, jonka kurssia suunnitellessa uskoin
järjestyvän ongelmitta, on käytännössä vaikeaa. Tämän totesin
jo edellisellä viikolla. Opiskelijoista kukin rakentaa omaa
verkkosivustoaan. Kaikki sivut ovat siis erilaisia, joten vaadittujen
ominaisuuksien löytäminen niistä on yhtä tuskaa. Kaikkea ei
koskaan voi eikä tarvitse valvoa. Itseään varten he opiskelevat ja
tentti näyttää lopulta tuloksen. Toistaalta, jos ei ole mitään
tarkastusta, iskee laiskuus helposti, sen olen tällä kurssilla jo
hiukan huomannut. Jos jotain ei osaa, osa ei mielellään kysy,
mikäli voi luistaa jättämällä työn puolitiehen.
Tähän mennessä ei ole ollut käytännön tasalla suurempaa
ongelmaa, mutta tietty epämääräisyyden tunne on, ja se ei ole
hyvä. Nyt oli hiukan parempi, koska olin laatinut tehtävästä
helpommin tarkastettavan, mutta ei tämä pidemmän päälle toimi.
Keksin jotain seuraavalle viikolle..
+ IDEA: Minulla on idea, joka parhaimmillaan ratkaisi
kaikki edellä mainitut ideat, mutta sen soveltaminen tähän
kurssiin on liian myöhäistä. Pitäisi nimittäin uudistaa koko
kurssin rakennetta.. ja lisäksi ohjelmoida yksi pieni apuohjelma,
jonka tekemiseen kuluu helposti useampi työpäivä. Kehitän tätä
viimeistään TKI-työssäni, jollen jo aiemmin. Liian pitkä
selitettävä tähän oppimispäiväkirjaan. Tämän idean lisäksi
pitää kehittää lyhyen aikavälin ratkaita eli miettiä tulevien
viikkojen lähipäiviä joltain osin hiukan uusiksi.
– Materiaalia tarvitaan. Sitten pitäisi vielä tuottaa
hiukan lisää materiaalia opiskelijoille. Useampi kysyi, onko
jossain saatavilla se tieto, jota kerroin luokassa. No eipä ole. Se
on pitkälti sellaista vuosien saatossa kertynyttä hiljaista tietoa,
joka vasta luokassa on löytänyt sanalliseen muotoon.
+ Ryhmätyöt. Oli tässä päivässä myönteistäkin. Viime viikolla opiskeijat valitsivat joukon erilaisia ominaisuuksia, jotka heidän tuli lisätä sivustoihinsa. He tekivät sitä itsenäisesti, ja kuten aikaisemmin mainitsin, osa oli aika hukassa. Tällä kertaa aloitettiin plugineihin tutustumista 3–4 henkilön kotiryhmien ryhmätyönä. Ryhmät etsivät ja asensivat samat neljä pluginia ja auttoivat toisiaan. Se toimi kahdella tavalla hyvin. Toisaalta opiskelijat todella auttoivat toisiaan eikä kukaan jäänyt yksinään ihmettelemään. Toisaalta minun oli huomattavasti helpompi seurata edistymistä, kun saatoin kysyä ryhmittäin mihin asti oli päästy, sen sijaan että olisin kysynyt jokaiselta erikseen. Tällä päästiin alkuun ja kaikki todella ymmärsivät mistä oli kyse. Sitten jatkettiin niin, että kukin etsi ja asensi itsenäisesti omavalintaisia lisäosia. Toimi, koska nyt jo ymmärrettiin, mitä piti tehdä.
+ Tehtävän annot ja ohjaus. Opin, etten puhu koko ryhmälle, paitsi silloin kun selkeästi opetan jotakin. En esitä yleisiä kysymyksiä tai huomioita. Kun on jotakin sanottavaa, pyydän huomio (ja myös saan sen tietokoneiden ruutujen takaa kiitettävästi). Opetan selkeän jäsennellysti sen mitä aion sanoa. Viesti tuntuu menevän perille. En keskeytä opiskelijoiden työtä toissijaisilla kommenteilla. Kysymykset opiskelijoiden edistymisestä ja pienemmät huomiot kerron yhdelle tai muutamalle oppilaalle. Yleisesti puhun selvästi vähemmän ja täsmällisemmin vain kaikkia koskevaa asiaa.
+ Opiskelijoiden ymmärrys. Minua viimeviikolla vaivannut opiskelijoiden ymmärtämättömyys on myös ilmiö, johon onnistuin viestinnässäni tarttumaan. Uskon nyt, että kyse on suurelta englanninkielen vajaavaisesta ymmärtämisestä, ja toisaalta siitä, etteivät opiskelijat näytä ymmärtämättömyyttään. Kokemukseni tänään antoi tälle vahvistusta. Olin aikaisempaa tietoisempi siitä, osalla opiskelijoista ei viesti mene perille ja tartuin näiden osalta tarkemmin siihen, mitä piti tehdä. Varmistin ymmärryksen tarvittaessa useaan kertaan samaa asiaa hiukan eri tavoin kysymällä. Pyysin myös näyttämään sen asian, mitä piti tehdä, jotta näin konkreettisesti missä mennään ja jotta opiskelija ymmärsi, että jotakin puuttui. Myös tehtävien teettäminen ryhmätöissä auttoi selvästi. Tällä kerralla tuntui edellisestä poiketen, että kaikki olivat sitten lopulta hyvin kärryillä ja oppivat asiat varmasti kunnolla!