Maahanmuuttajia jututtamassa

Ammatilliset opettajaopinnot

Oppimispäiväkirja, maahanmuuttajien opetustuokio

Valmistelimme ja pidimme toisen opiskelijan kanssa lyhyen opetustuokion harrastusmahdollisuuksista ryhmälle maahanmuuttajia. Kyseessä oli opettajakoulutuksen monikulttuurisuus-teemaan liittyvä tehtävä, ja opetuspaikkamme kotoutumiskoulutusryhmä, jossa jokin aika sitten pysyvästi muista maista Suomeen muuttaneet opiskelevat suomen kieltä.

Pääasiallinen anti minulle tästä puolentoista tunnin tuokiosta oli, että vaikka olen papereita vaille valmis ammatillinen opettaja, on kuitenkin tyystin eri asia opettaa oman alani opiskelijoita kuin tällaista ryhmää. Opetus sujui ihan hyvin, mutta oikea alan opettaja olisi tehnyt varmasti lukuisat asiat paremmin.

Vaikka kyse oli pohjimmiltaan ryhmän ohjaamisesta keskustelussa ja selkeästä viestinnästä – joita olen kyllä tehnyt eri yhteyksissä – olo oli kuitenkin hiukan kömpelö. Ymmärsivätkö he todella mitä juuri sanoin? Miten aktivoin hiljaisempia? Mikä on ylipäätään juuri sanomani asian tarkoitus? Mikä on oppitunnin tarkoitus ja tavoite? Jos olisi enemmän kokemusta ja ymmärtäisin kielen opetukseen liittyviä asioita, viestintäni olisi ollut varmasti tarkoituksen mukaisempaa ja toimivampaa.

Ei sikäli, mikään ei jäänyt kaivelemaan. Meidän kokemuksellamme ja taidoillamme ei voi olettaakaan enempää, ja opiskelijat vaikuttivat tyytyväisiltä. Oppitunti oli yhtä pientä kirjallista tehtävää lukuunottamatta kokonaan keskustelua. Juttelimme ja kyselimme kaikenlaista ja toimme näin harrastusaihetta monesta eri näkökulmasta. Voimakkaasti osallistava toiminta lieneekin ainoa opetusmenetelmä, jota tällaisessa ryhmässä kannattaa käyttää. Toki osallistavia opetustapoja voisi olla muitakin kuin vain yleinen keskustelu.

Mikä minussa muuttui tämän pienen kokemuksen myötä? Tiesin melko hyvin minkälainen tilanne luokassa odottaa, koska Albina, armas vaimoni on käynyt täysin vastaavan koulutuksen. Olen myös ollut monien maahanmuuttajien kanssa tekemisissä. Asenteeni, tietoni tai taitoni eivät siis edellä mainittua lukuunottamatta juuri muuttuneet.

Olen aikanaan tehnyt lähes kolme vuotta koulunkäyntiavustajan töitä, ja osan ajasta olin lasten kanssa, joilla oli ymmärtämisen vaikeuksia. Minua kehuttiin tuolloin ainakin kärsivälliseksi ja selkeäksi aikuiseksi. Huomasin, että nämä piirteet auttoivat myös myös vajaavaisesti suomea ymmärtävien aikuisten kanssa. Toiminnan tasolla kenties palasi hiukan tuohon aikaan.

Tämä oli opintojeni viimeinen varsinainen tehtävä. Tämän jälkeen pidän vielä muille opettajaopiskelijoille 15 minuutin esityksen, jossa kerron mm. mitä olen näistä opinnoista saanut, sitten käyn pokkaamassa todistuksen ja olen valmis ammatillinen opettaja. Tämä on siis viimeinen merkintäni tähän oppimispäiväkirjaan.

Tästä oppiminen jatkuu opettajan työssä.

Itsetuntemusta ja yllätyksiä

Ammatilliset opettajaopinnot

Oppimispäiväkirja, päivän aiheena itsetuntemus

Psykologia on aina kiinnostanut. Lukiossa ahmin kaikki saatavilla olevat kurssit. Myöhemmin luin mm. Jungia. Siis sveitsiläistä psykologia Carl Gustav Jungia (1875–1961). Erityisesti Jungin ajatuksiin tutustuessa aloin ymmärtää kuinka ihmisen psyyke – eli itse, jonka tuntemisesta ns. itsetuntemuksessa on kyse – on laaja kuin Neuvostoliitto. Elämän varrella näemme ja ymmärrämme vain pienen osan tästä valtavan suuresta ja syvästä alueesta. Suurin osa psyykkeen sisällöstä jää tuntemattomaksi. Se kuitenkin vaikuttaa taipumuksiimme tavalla, josta emme yleensä ymmärrä. Esimerkiksi suhtautumisemme asioihin, miten toimimme, ajattelemme ja tunnemme eri tilanteissa on seurausta siitä mitä sisällemme on rakentunut.

Meditaatioharrastukseni myötä (ks. www.meditoi.fi) olen saanut käytännöllisemmän näkökulman itsetuntemukseen. Paremman tasapainon löydettyäni olen alkanut hahmottaa omia taipumuksiani ja puutteitani ja nähdä niihin myös ratkaisuita.

Lukioikäisestä lähtien olen omien vajaavaisten taitojeni puitteissa silloin tällöin tulkinnut omia uniani. Onkin ollut äärimmäisen mielenkiintoista havaita, kuinka meditaation kautta monet unissani usein toistuneet symbolit ovat muuttuneet ja olen myös oivaltanut paremmin niiden merkityksiä. Esimerkiksi harhailin koko teini-ikäni unissani sokkeloisessa, hämärässä, pölyisessä ja usein hiukan ahdistavassa talossa. Meditaation seurauksena unieni talo muuttui muutaman vuoden aikana valoisaksi, avaraksi ja siistiksi paikaksi, jossa on miellyttävä kulkea. Samalla kyseinen unisymboli muuttui myös harvinaisemmaksi. Suuri talo kuvaa unissa usein itseä. Ja totisesti sitä mukaa kun unieni talo muuttuui, koin, että oma itseni oli muuttunut huomattavasti mukavammaksi ja valoisammaksi paikaksi olla!

Myös opettajaopinnoissa käsiteltiin lyhyesti itsen tuntemusta eli itsetuntemusta. Jotta itsetuntemuksesta voi yksittäisen lyhyen teeman puitteissa saada hyötyä, aihetta tulee käsitellä hyvin pinnallisesti ja käytännönläheisesti. Ei, en tarkoita, että se olisi huono asia. Pinnallinen ei aina ole ollenkaan huono asia, koska se voi olla myös hyvin käytännöllistä. Lähipäivässä sivuttiin itsetuntemusta monesta näkökulmasta pohtien mm. omia toimintatapoja ja vahvuuksia sekä työhyvinvointia.

Opintojemme pedagogiikkaan kuuluu, että me opettajaopiskelijat opetamme toisiamme. Olinkin itsetuntemusaiheessa yhden osan ajasta itse opettajan roolissa. Opintoparini kanssa opettamamme aihe oli työhyvinvointi (itsetuntemuksen kontekstissa). Kun valmistelimme opetustuokiota, pohdin lähteisiin tutustumisen ohella, että mitä ovat oman kokemukseni mukaan tärkeimpiä työhyvinvoinnin ylläpitäjiä ja esteitä. Syntyi lista seuraavankaltaisia itsetuntemukseen läheisesti liittyviä asioita:

  • Terve itsekuri ja motivaatio / laiskuus, tekosyiden etsintä, huono itsetunto..
  • Terve asenne työhön / liiallinen vastuuntunne, pelko epäonnistumisesta, uuvuttava kunnianhimo, perfektionismi
  • Hyvä itsetunto / alemmuuden tunne, tarve saada itseltä tai muilta hyväksyntää suorittamalla
  • Taito sanoa ”ei” / tai sen puute
  • Hyvä itseluottamus / auktoriteetin menettämisen tunne jne..
  • …jne.

Esitin ajatukseni opintoparilleni. Hän tajusi heti mistä oli kyse ja lähti jatkamaan listaani oman kokemuksensa perusteella. Pohdimme, että voisimme yhtenä osana opetustamme pyytää muita pohtimaan vastaavalla tavalla omia hyvinvoinnin esteitään ja voimavarojaan. Omien taipumusten tiedostaminen ja tunnistaminen on ensimmäinen askel kehitykseen. Jos esteitä ei näe, niistä on vaikea päästä yli.

Mutta sitten seurasi hämmentäviä käänteitä. Opetuksen suunnittelussa meitä ohjaavaa ohjausryhmä ei ymmärtänyt ehdottamastamme lähestymistapaa. Esteiden ja ongelmien pohtiminen nähtiin kielteisenä ja epärakentavana. Olin yllättynyt. Muokkasimme kuitenkin opetussuunnitelmaa saadun ohjeistuksen mukaan.

Lopulta tuokiossamme pohdittiin työyhteisön rakennetta ja käytänteitä, sosiaalisia suhteita, työympäristöä. jne. Ehdottomasti tärkeitä aiheita nekin. Näillä alueilla voidaan tehdä varmasti paljon hyvää. Kuitenkin niissä syntyvät onnistumiset ja ongelmat ovat jollain tapaa lähes aina seurausta ihmisten omista taipumuksista. Esimerkiksi epäonnistumisen pelko ja perfektionismi tai auktoriteetin menettämisen pelko voivat olla perimmäisiä syitä, jotka ilmenevät vaikkapa stressinä sekä huonoina käytänteinä ja ilmapiirinä. Nyt perimmäisiä syitä ei juurikaan pohdittu, mutta ehkä parempi niin. Toinen yllätys nimittäin seurasi lähipäivän aikana.

Lähipäivänä keskustelimme itsetuntemuksesta monin eri tavoin. Muutamassa yhteisessä keskustelussa lähdin itse pohtimaan syitä työssä ilmenevien onnistumisten ja ongelmien takana. Siis edellä mainitun kaltaisia taipumuksia ja vahvuuksia. Hämmentävää kyllä, huomasin, että osa muista opettajaopiskelijoista torjui tällaiset ajatukseni siinä määrin, että keskustelu niistä tyrehtyi heti alkuunsa.

Puheena oli esimerkiksi ”huono päivä” ja ehdotin, että voisi miettiä, mistä eri tekijöistä hermojen kiristyminen voisi johtua. Vastauksena kanssaopiskelijani tokaisi tiukkaan sävyyn jotenkin niin, että ”Eihän sitä voi tietää! Joskus vaan on huono päivä.”. Aiheen käsittely loppui. Myöhemmin keskustelussa esitin, että ihmisen kehityksen kannalta on välttämätöntä, että omien vahvuuksien lisäksi tunnistaa myös omia haasteitaan. Tämän sain kuulla tämän olevan tyystin väärä lähestymistapa.

Olin reaktion vahvuudesta täysin häkeltynyt. Harvoin keskustelussa tulee tällä tavoin tyrmätyksi. Totesin olevan viisaampaa, etten sano enempää.

Mitä opin? Mitä jäi käteen?

Opettajaopinnot yleisesti ovat tarjonneet hyvän tilaisuuden yrittää ymmärtää itseään paremmin, ja hiukan siinä olen kenties onnistunutkin. Itsetuntemuspäivä itsessään ei kuitenkaan tarjonnut minulle mitään muita päiviä suurempaa apua itsetuntemuksen osalta. Joka tapauksessa päivä oli pääsääntöisesti oikein mukava, paljon mielenkiintoisia tehtäviä ja keskusteluita.

Jäin päivän jälkeen pohtimaan, mitä keskusteluissa oikein tapahtui. Miksi koin, että ajatuksiani ei ymmärretty. Esitinkö asiani liian kärkkästi tai epäselvästi? Kumpaankin minulla on joskus taipumusta. Tässä tapauksessa en osaa sanoa. Vai pelkäävätkö ihmiset pohtia tuntemusten ja taipumusten syitä, koska ei tiedetä mitä omassa psyykkeessä on…?

Toisaalta ehkä tässä on käynyt niin, kuten usein käy ihmisille, jotka ovat vuosien varrella omasta mielenkiinnostaan tutustuneet johonkin aiheeseen. He eivät ole mitenkään aiheen asiantuntijoita mutta ovat kuitenkin pikkuhiljaa keränneet siitä enemmän tietoa ja ymmärrystä kuin muut keskimäärin. Kun tällainen henkilö keskustelee muiden kanssa, hän saattaa huomaamattaan olettaa, että muillakin olisi kattavampi käsitys asiasta. Sitten seuraa seuraa yllätys, kun käy ilmi, että itselle täysin selvät asiat ja ajattelutavat eivät ole muille tuttuja.

Viimeisin on ehkä paras keksimäni selitys…

Opiskelijakontakti ja luokkatilanteen seuranta

Ammatilliset opettajaopinnot

Oppimispäiväkirja, dialogi-päivä

Dialogi-aiheinen lähipäivä oli mielenkiintoinen. Tässä muistiinpanoja tärkeimmistä asioista sekä mietteitä ja oivalluksia päivän aikana ja sen jälkeen.

Opettajan viestintätavat

  • Avoimet kysymykset. Käytä aina avoimia kysymyksiä, jos oikeasti haluat opiskelijoiden vastaavan jotakin. Pitää varoa, ettei kysymys ole johdatteleva, vaan sen on oltava aidosti avoin. Tämä vastaa oivallisesti osittain kysymykseeni, jota ole ennenkin pyöritellyt, eli miten saada opiskelijoihin aito kontakti ja heitä aktivoitua.
  • Kyllä-ei-kysymykset ja tiivistelmät. Kyllä-ei-kysymykset sopivat siihen, kun haluaa tiivistää mitä opiskelijat ovat sanoneet ja varmistaa ymmärtäneensä oikein. ”Tarkoitatko, että…” Myös laajemman tiivistelmän tekeminen, avainsanoihin/-asioihin tarttuminen ja niiden tiivis sanoittaminen on hyvästä. Tätä olenkin tehnyt.
  • Ole valpas, siivoa puhetta. Itsensä täsmällisesti ja selkeästi ilmaiseminen on aina hyvästä. Usein näin teenkin, mutta parannettavaakin on. Tämä menee jälleen siihen ”hajamielinen professori” -kategoriaan. Eli jos en ole valpas ja tietoinen siitä mitä haluan sanoa, se näkyy ilmaisussa. Tätähän se vaimokin joskus sanoo. Että pitäisi aloittaa siitä ydinasiasta, jonka haluaa sanoa. Siis sen sijaan, että kiertelee ja kaartelee toissijaisessa ennen kuin vihdoin, sitten kun kuulijat ovat jo väsyneet, pääset asiaan, joka näin ollen menee kuulijalta jo ohi.

Opiskelijakontaktia tukevia käytänteitä

  • Pois koneiden takaa. Oma oivallus liittyen opiskelijakontaktiin oli, että heidät on hyvä saada pois tietokoneiden takaa. Suunnitellaan oppitunti niin, että kun koneita ei tarvita, kutsutaan kaikki vaikka tuoleille piiriin istumaan. Käydään siinä sitten asiat keskustellen. Tällä voisi päästä osaksi aikaa siitä tyypillisestä ongelmasta, että parikymppiset nuorukaiset ovat puolittain poissaolevia, koska tekevät jotain muuta samalla. Pitää kokeilla!
  • Ryhmätöiden muistiinpanot nettiin. Pienryhmissä annettujen ongelmien pohtiminen ja tiedon hakeminen on ollut hyvin toimiva menetelmä. Pieni pulma on kuitenkin ollut niiden purkaminen. Tässä apuna voisi olla amo-opinnoista tuttu tapa tehdä pienryhmän muistiinpanot verkossa sijaitsevaan dokumenttiin, kuten google-dokumenttiin. Opettaja voi näin seurata ryhmien edistymistä ja purkamisen tueksi saa muistiinpanot heti videotykillä seinälle.
  • Miten seurata tehtävien edistymistä?? Edellinen antaa vastausta pienryhmäkeskusteluiden seurantaan. Pohdin mikä olisi hyvä käytänne, jolla voisi keskusteluiden lisäksi seurata myös edistymistä annetussa koneella tehtävässä tehtävässä, mukaan lukien yksilötehtävät. On ollut selkeä ongelma, että en tiedä miten opiskelijat etenevät, jos etenevät ja mitä he ymmärtävät, jos ymmärtävät. Kysyminen ei useinkaan auta. Selkeää vastausta harvoin saa eikä jokaiselta voi jatkuvasti erikseen kysyä. Sen varmistaminen, että kysymys on aidosti avoin – ”missä vaiheessa olet?” tai ”näytä missä vaiheessa olet?” ei ”oletko valmis?” – voisi hiukan auttaa, mutta ei tarpeeksi. Tässä joitakin ajatuksia:
    • Työstäminen netissä. Tehtävien tekeminen tietyssä annetussa verkkoympäristössä, jos mahdollista (esim. verkko-ohjelmointi ja WordPress). Opettajalle oma sivu, jossa linkit jokaisen opiskelijan työhön ja opiskelijan nimi näkyvissä.
    • Visuaalinen tehtävä. Tehtävän suunnittelu niin, että edistymisen näkee selkeästi ja nopesti katsomalla. Esim. WP-lapsiteemaa harjoitellessa laitetaan sivun taustaksi annettu kuva tai väri, jolloin sitä ei voi olla huomaamatta.
    • Pidä seuranta mielessä! Sillä, että pitää seurantanäkökulman jatkuvasti mielessä jo oppituntien suunnitteluvaiheessa, välttää luultavasti ongelmia. Tällaisia muistiinpanoja on helppo kirjoittaa, mutta niiden tulisi seurata myös käytäntöön.

Kuinka työelämän yhteyksiä opiskelijaa parhaiten hyödyttävällä tavalla?

Ammatilliset opettajaopinnot

Amk-opintojen yhteys työelämään ja siitä saatu hyöty on usein kovin niukka. Aiheessa olisi paljon potentiaalia kehittää.

.

Ammatillisen opettajan verkostot ja työelämän yhteistyö on mielenkiintoinen aihe. Uusi laki korostaa aikaisempaa enemmän yhteistyötä työelämän kanssa. Samaan suuntaan ohjaa vahvasti myös aikaisemmin kovin suitsuttamani Päivi Tynjälän integratiivinen pedagogiikka. Käytännössä – ainakin sen mukaan, mitä muistan omista opinnoistani – yhteistyö työelämän kanssa on amk-opinnoissa varsin niukkaa. Teimme muutamia yritysvierailuita, muutama yrityselämän edustaja kävi puhumassa ja sitten oli työharjoittelu ja insinöörityö. Harjoittelua ei millään aktiivisella tavalla linkitetty muihin opintojen osiin. Insinöörityö oli näistä ainoa, jossa koulussa opittuja asioita pyrittiin aktiivisesti yhdistämään opintoihin. Mielessäni on ollut jo hyvän aikaa, että opiskelijoiden työelämän yhteistyötä tulisi kehittä. Yritetään siis.

Mitä minä tekisin (tai tulen tekemään) toisin?

.

Oppimispäiväkirjat. Ensimmäinen asia ovat oppimispäiväkirjat. Niitä oli minun myös insinööriopinnoissani monilla kursseilla, mutta aina ne tuntuivat yhtä turhanpäiväisiltä. En muista mitä niihin kirjoitin, mutta jotakin väkinäisesti raapustelin viimeisenä iltana, kun pakko oli. Kukaan meistä opiskelijoista ei tuntunut ymmärtävän kirjoittelun merkitystä, ja tuskin kovin moni niistä merkittävästi hyötyi. Vasta nyt opettajaopinnoissa olen oivaltanut, miksi niitä kirjoitetaan. Erityisesti opetusharjoittelun anti olisi jäänyt kovin niukaksi, jos en olisi lähes joka kerran jälkeen oppimispäiväkirjassa reflektoinut, arvioinut ja käsitteellistänyt kokemaani ja pyrkinyt sen kautta työtäni aktiivisesti kehittämään.

Miksi pohdin oppimispäiväkirjoja työelämän yhteistyön yhteydessä? Siksi, että uskon opiskelijan saavan oppimispäiväkirjojen avulla siitä pienestä työelämän kokemuksestaan – työharjoittelusta – huomattavasti enemmän hyötyä oppimispäiväkirjojen avulla, jos (ja vain jos) opiskelijaa ohjataan oikein niiden kirjoittamisessa.

Ajatusta pitäisi kehittää edelleen, mutta ideani on, että opettajana minun tulisi kehittää järjestelmä, jossa opiskelija reflektoi oppimispäiväkirjan tavoin jokaista harjoitteluaan säännöllisesti harjoittelun aikana. Ei siis vasta viimeisenä iltana harjoittelun lopussa. Vapaan päiväkirjamaisen tuotoksen sijaan tai lisäksi tässä reflektiivisessa tuotoksessa tuli olla myös jäsentäviä kysymyksiä, joilla varmistetaan, että opiskelija käsittelee oppimisen ja kokemuksen jäsentämisen kannalta keskeisiä asioita. Ohjeistuksen tulisi siis olla huomattavasti tavanomaista konkreettisempi, ei vain ”kirjoita mitä opit” tms.. Verkostoituminen työelämään ei tämän myötä lisääntyisi, mutta työelämän jaksosta saatu hyöty kasvaisi huomattavasti.

.

Opiskelija rooli työelämän hankkeissa. Entä sitten yhteityön lisääminen työelämän kanssa? Tässä on eräs haaste, joka nousi esiin mm., kun juttelin Metropolian IT-linjan johtavan opettajan, Janne Salosen kanssa. Opiskelijat ovat kovin vihreitä. Salosen mukaansa monet yritykset eivät ota opiskelijoita innovaatioprojekteihinsa, koska he haluaisivat opiskelijoiden kehittävän toimintaansa yritystä aidosti hyödyttävällä tavalla. Usein yritykset teettävät opiskelijoiden innovaatiohankkeita, Salosen mukaan, koska näin päästään tutustumaan opiskelijoihin ja nähdään minkälaisia työntekijöitä he ovat. Sitten yritys voi halutessaan myöhemmin palkata saman opiskelijan.

Opiskelijoilla ei siis monestikaan ole vielä tarpeeksi osaamista ja kokemuksen tuomaa näkemystä, jotta he voisivat hyödyttää yrityselämää kehityshankkeissa. En millään tavoin halua väheksyä opiskelijoita. Monesti heistä on paljon intoa, tuoreita näkökulmia ja viimeisintä alan tietoa. Työkokemusta näillä ei kuitenkaan helposti korvata. Opiskelijalle tai vastavalmistuneelle sopivat työtehtävät lienevät usein melko yksinkertaisia, jopa rutiininomaisia. Sellaiset sopivat hyvin työharjoitteluksi, mutta niistä saa harvoin mielenkiintoista projektikurssia.

Miten siis lisätään työelämän yhteistyötä? Mahdollisia vastauksia on varmasti monia. Entä jos opiskelija osallistuisi johonkin oikeaan työelämän hankkeeseen assistentin ja tarkkailijan roolissa? Hän pääsisi näkemään miten työ etenee ja voisi tehdä omalle tasolleen sopivia tehtäviä. Opiskelija voisi myös osallistua keskusteluun, ideointiin ja suunnitteluun, mutta kokeneet työntekijät olisivat päätöksen tekijän roolissa. Opiskelijan tulisi jatkuvasti reflektoida prosessia kriittisesti ja verrata sitä oppimaansa teoriaan. Tätä varten tulisi olla hyvin ohjattu ja jäsennetty oppimispäiväkirja.

Mutta mitä hyötyä tästä olisi yritykselle? Ehkä kyseessä olisi palkaton työntekijä, jonka työpanoksen ehtona olisi hänen osallistumisensa kokouksiin ja pääsy muutoinkin seuraamaan työhönsä liittyvää laajempaa kehitysprosessia. Palkaton työ yleensä käy kaupaksi. Opettajan tulisi vain varmistaa yrityksen sitoutuminen ja motivaatio siihen, että opiskelija pidetään aidosti mukana työtiimissä. Koska monet kehityshankkeet ovat pitkäkestoisia, opiskelija voisi osallistua työhankkeeseen vain esimerkiksi kerran viikossa tai muutamia kertoja kuukaudessa, mutta pidemmän aikaa.

Tässä olisi taas yksi kehittämiskohde, johon voisi upottaa reilusti aikaa. Toivottavasti minulle tarjoutuu työssä mahdollisuus aiheeseen pureutumiseen.

Opetusharjoittelu: Vaikeudet tentissä ja ratkaisu ongelmiin

Ammatilliset opettajaopinnot

Oppimispäiväkirja, opetusharjoittelun tentti ja uusintatentti 

Liian vaikea tentti. Pidin tentin. Se oli liian vaikea. Osa luovutti kesken, osa sai selvästi tasoaan huonommat pisteet. Osalle opiskelijoista tentti oli helppo, yksi sai jopa täydet pisteet, mutta nämä taitavat olla tyyppejä, jotka yleensä vaan pärjäävät.

Tentissä tuli konkreettisesti vastaan sen, mitä olin jo pikkuhiljaa ruvennut aavistelemaan. Oikeastaan tentti ei ollut kovinkaan paljon liian vaikea, mutta en ollut varmistanut tarpeeksi, että opiskelijat osaavat soveltaa oppimaansa kokonaisvaltaisesti. He osasivat kaikki erilliset pienet tiedon palat, sen tiedän, mutta kaikki eivät osanneet laittaa näitä palasia yhteen.

Tenttimistapa. Tenttimistapaan sinänsä oli hyvä. Nettisivun rakennetaan ohjeen mukaan, mutta ohjedokumentti ei tarjoa mitään apua tekniikan osalta. Se vain määrittelee sivuston ulkoasun ja toiminnallisuuden. Se, miten tämä toteutetaan, pitää itse ymmärtää. Tämä on niin lähellä todellista työelämän tilannetta, kuin tällainen tentti voi olla, ja tähän juuri olen tyytyväinen. Vastaavaa työtapaa olen käyttänyt myös kurssin aikaisemmissakin tehtävissä.

Olosuhteiden osuus. Osittain voi syyttää olosuhteita. Viimeisillä oppitunneilla ennen tenttiä oli tarkoitus käydä juuri sitä läpi, miten opittuja asioita yhdistetään. Piti tehdä täsmälleen tentin kaltainen tehtävä yhdessä. Tämä kerta peruutettiin. Leppävaaran kampus meni yllättäen remonttiin, eikä korvaavaa tilaa ehditty järjestää.

Annoin tehtävän kotiin, mutta moni ei osannut sitä tehdä kunnolla yksinään, kuten ei sitten osannut myöskään vastaavaa tentissä. Tämä olisi auttanut kenties ratkaisevasti, mutta toisaalta on kurssin huonoa suunnittelua, jos lasketaan näin paljon yhden tunnin varaan.

Ratkaisu. Kurssin viimeinen kerta oli tentin jälkeen. Kävimme tentin läpi jokaista yksityiskohtaa myöten. Olin varmistanut myös sähköpostilla, että heikon tai hylätyn arvosanan saaneet ymmärtävät tämän kerran tärkeyden. Tein koko tentin tehtävän sitä selittäen ja kysymyksiin vastaten konkreettisesti opiskelijaryhmän katsoessa. (Käytännössä sisältö oli suunnilleen sama, mitä perutulla kerralla olisi ollut.)

Sanoin, että saavat tehdä halutessaan muistiinpanoja ja ottaa muistiinpanot uusintatenttiin. Jos he näin asiat osaavat tehdä, asia tulee varmasti opituksi. Ja uusintatentti ei ole sama kuin edellinen, joten pitää osata soveltaa. Samoilla ohjeilla he tekivät myös edellä ja mainitun monilta puuttuneen kotitehtävän, joka on erinomainen harjoitus tenttiä varten. Laitoin tehtävän palautusajan ennen tenttiä, jotta varmasti harjoittelevat.

Tulokset uusinnan jälkeen. Sitten eilen tuli uusintatentti. Olin miettinyt pisterajat tarkkaan vastaamaan Metropolian omaa sanallista kuvausta eri arvosanoista. Läpi ei voinut päästä, jos ei osoita hallitsevansa vähintään perusasiat.

Lopputulos oli pääosin hyvä uutinen. Ensimmäinen tentti käytiin viimeviikolla läpi ja nyt ne kriittiset puuttuvat taidot oli selvästi omaksuttu. Kaikki osallistujat pääsivät läpi. Olin todella iloisesti yllättynyt, kuinka he todella osasivat, vaikka aiheet eivät olleet käytettyyn aikaan nähden yksinkertaisia.

Kumpikin tentti huomioiden viisi sai vitosen, kaksi nelosen, yksi, kolmosen, kaksi kakkosen ja yksi ykkösen. Olen varsin tyytyväinen. Vaikeuksien kautta maaliin. Ainoastaan jäi hiukan vaivaamaan se, että kolme lopetti käytyään kurssia melko pitkälle. Luultavasti lopussa nopeasti noussut vaikeustaso karkoitti.

Mitä tästä opin?

  • Ei hypitä! Kurssi oli muutoin oppimisen kannalta onnistunut, mutta aivan lopussa oli liian suuri hyppy opituista perusasioista niiden kokonaisvaltaiseen soveltamiseen. Tätä ongelmaa korosti puuttuva kurssikerta. On laitettava enemmän huomiota siihen, että vaikeustaso nousee tasaisesti. Jokainen uusi aihe on käytävä kunnolla konkreettisesti yhdessä tehden ennen, kuin oletan heiltä itsenäistä soveltamista. Tentti täytyy pitää mielessä alusta lähtien ja rakentaa vaihe vaiheelta niitä taitoja, joita tentissä testataan. (Ja tentin täytyy tietenkin olla sellainen, että jos sen osaa, kurssin sisältö on kattavasti ja työelämän kannalta relevantilla tavalla opittu.)
  • Hahmota mikä on uutta! Kurssia suunnitellessa tulisi hahmottaa tarkemmin mitä osa-aluita kurssi sisältää ja varmistaa, että jokaista käsitellään. Tällä kertaa en hahmottanut tarpeeksi selvästi, että opittujen asioiden itsenäinen yhdistäminen ja soveltaminen on uusi erillinen opittava osa-alue, vaikka siinä käytetään jo aiemmin opittua tietoa. Tämän oppimiseen pitää käyttää aikaa!
  • Mekaaninen kopiointi kunniaan. Aikaisemmin niin parjaamani opettajan perässä mekaanisesti kopioimalla tekeminen (joka omissa opiskeluissani oli joillain kursseilla lähes ainoa opetustapa), on sopivissa määrin käytettynä erittäin tarpeellinen menetelmä. Nyt koen, että tämän kaltaisessa aiheissa lähes jokainen uusi asiakokonaisuus tulisi käydä jollain tapaa (vähintään lyhyesti) opettajaa kopioiden läpi, ennenkuin oletetaan, että opiskelija osaa soveltaa luovasti oppimaansa. Tämä myös varmistaa, että opettajana kerron nekin asiat, joita huomaamattani pidän itsestäänselvyyksinä.
  • Opiskelijoiden alkutaso. Suoraan työelämästä tullessa huomasin pitäväni montaa asiaa itsestään selvyytenä tai niin helppona, ettei niihin tarvitse käyttää juurikaan aikaa. Opiskelijat, jopa valmistumassa olevat, ovat kuitenkin monien taitojen osalta aivan alkutekijöissään. Täytyy pitää mielessä, että he ovat vielä kovin vihreitä!
  • Hiljaiset merkit. Jos kovin monet opiskelijoista eivät palauta tehtäviään, ei pidä olla kärsivällinen. Pitää selvittää syy ja toimia heti.

Opetusharjoittelu: Hiljaisia viestejä ja onnistumisen iloa

Ammatilliset opettajaopinnot

Oppimispäiväkirja, opetusharjoittelun 5. lähipäivä

Kävi jälleen ilmi, että opiskelijoiden pohjatiedot ovat WordPressin suhteen vähäisemmät, kuin mitä oletin. He ovat opiskelleet mm. Javaa, mutta Php, jonka varaan WP on rakennettu, on heille lähes tuntematon. (Kurssin vaatimuksissa lukee, että pitäisi tietää perusteet kielistä Php, Css ja Html, mutta kukapa vaatimuksia niitä lukee..) Jouduin karsimaan kurssin suunniteltua sisältöä lennossa. Se kävi kuitenkin varsin kivuttomasti, eikä voi edes sanoa, että nyt opittava tietotaso poikkeasti kurssin kuvauksesta. Eli ihan hyvin meni. Edelliselläkin tunnilla karsin hiukan, kun kävi ilmi, ettei Css-taitoja ollut kuin muutamilla.

+/- Opiskelijoiden tason ymmärtäminen. Noin puolet ryhmästä kävi kuitenkin joskus puolen välin jälkeen melko hiljaiseksi. Ihmettelin, että onko luokassa huono ilma tai väsyttääkö. Lopulta kävi ilmi, että hiljaisuus johtui tehtävän liiallisen vaikeuden takia syntyneestä järkytyksestä. Osalle ei ollut mitään ongelmaa ja he etenivät hyvin. Sen sijaan toiset jähmettyivät paikalleen tuntien, että haaste oli liikaa, tehtävä niin hankala, ettei tiedä edes mstä aloittaa. Kyse oli siitä, että samaan aikaan itse WordPressin perustaidot ovat vielä hakusessa ja toisaalta Css- ja Php-osaamista puuttuu.

Koska en ymmärtänyt mistä hiljaisuus ja passiivisuus johtui, kyselin toistuvasti opetuksen lomassa kaikenlaista. Lopulta asia selvisi. Päästin taitavamman ryhmän hiukan etuajassa kotiin varmistettuani, että he tietävät miten tehtävän kanssa edetä. Sitten jäin muiden kanssa juttelemaan. Kävimme tehtävän keskustellen kohta kohdalta, kunnes jokainen vaikealta tuntuva asia oli selvitetty. Opiskelijat olivat helpottuneita ja iloisia. Itsellenikin jäin todella hyvä mieli, koska tiesin, että kaikki ymmärsivät asian. Tuli sellainen kynnyksen ylittämisen tunne: vaikeudeltaan ja laajuudeltaan ylivoimaiselta tuntuvasta tehtävästä tuli täysin mahdollinen, hallittava ja ymmärrettävä. Se on myös opettajalle palkitsevaa.

Mitä tästä kokemuksesta opin? Opin, että kun opiskelijat ovat hiljaisia ja passiivisia, syy voi olla koettu tehtävän vaikeustaso. Opin jälleen kerran, että opiskelijat eivätkä usein välttämättä osaa (tai uskalla tai halua) kertoa tunnoistaan selvästi kertoa, vaikka kysyn. Toivon ja uskon, että jatkossa opin lukemaan ryhmää paremmin. Ja ennen kaikkea toivon, etten koskaan uraudu opettajana ”vain opettamaan” sivuuttaen näitä hiljaisia viestejä.

+/- Kirjallinen ja suullinen viestintä. Opin edellisestä myös miten tärkeää on selvittää opiskelijoiden lähtötaso kunnolla kasvotusten. Niin raivostuttavaa kuin se onkin, opiskelijat eivät useinkaan lue ohjeita, kurssien lähtövaatimuksia ym. tekstejä. Jos jotain on kirjoittanut, ei pidä luottaa, että se on luettu. Toisaalta kirjallisten ohjeiden seuraamista pitää voida vaatia, toisaalta kirjalliset ohjeet tulee muotoilla mahdollisimman selkeästi ja lyhyesti, eikä niiden lukemisen varaan pidä täysin laskea. Tämän olen havainnut myös kurssin tehtävissä. Vaadin heitä seuraamaan kirjoitettuja ohjeita (mm. kotitehtävissä), mutta varmistan asian luokassa puhuen.

+/- Ajankäyttö ja tilanteen hallinta. Kuten olen aikaisemminkin pohtinut, yksi haasteistani opettajana on valppaus. Olen ollut lapsesta asti se porukan ”hajamielinen professori”. Asia on iän myötä parantunut varsin paljon, mutta monen asian aktiivisesti huomioiminen samaan aikaan ei ole vieläkään vahvuuteni. (Kenties kyse on hahmotus- tai luki-häiriöksi kutsutusta piirteestä. Minulla on todettu keskivaikea lukihäiriö.) Napakka kokonaistilanteen tiedostaminen ja sen mukaan välitön päätösten tekeminen ja ryhmän selkeä ohjeistaminen, on – ei suinkaan aina, mutta toisinaan – minulle haaste. Tämä asia on huomioitava sillä, että tiedostan sen opetustilanteessa. Toisaalta se on huomioitava myös oppituntien suunnittelussa.

Olen elävässä luokkatilanteessa joustava, mutta joustavuuden kääntöpuolena on välillä tietty epämääräisyys ja hallinnan tunteen lipsuminen. Minun tulee luokkatilanteessa selvittää itselleni täsmällisesti, mikä on olennaista ja mitä oletan opiskelijoilta. Sitten puen sen selkeästi sanoiksi, ja pitäydyn täsmällisesti sanomassani, ellei erityistä syytä muutokseen tule.

Jos olen suunnitellut tunnille kolme asiaa, voi olla, että ensimmäisen kestää odotettua pidempään. En voi mennä eteenpäin, koska näen ettei ryhmä ole ymmärtänyt asiaa. Minun tulee selvittää itselleni tilanteessa, mikä on olennaista, ja samalla seurata kelloa. Pitää hyväksyä, ettei osa ymmärrä, kunhan muut ovat kartalla. (Jälkeen jääviin voi sitten keskittyä kenties myöhemmin.) Toisaalta joskus voi olla, että viimeisen asian voi jättää väliin ja jatkaa ensimmäistä asiaa pidempään. Olennaista ei ole se, mikä on ratkaisu – se riippuu tilanteesta – vaan se, että olen asiasta tietoinen sekä tietostan kokonaistilanteen ja syyt valintoihin.

Toisaalta minulle sopii sellainen oppituntien suunnittelu, jossa kokonaisuuden lopussa on joustoa. Tämä voi tarkoittaa esimerkiksi, että tunnin lopussa aloitetaan kotitehtävää, mutta jos ei ehditä, kotitehtävä jää kokonaan kotiin. Näin minun ei tarvitse seurata kelloa niin tarkasti. Myös tiivis, selkeä, ranskalaisilla viivoilla ym. merkitty oppitunnin sisältösuunnitelma on minulle hyödyllinen, laajemmassa kokonaisuudessa suorastaan välttämätön, työkalu. Aikamääreitäkin siihen voi merkitä. Tällainen tiivistelmä luo tarvittavaa kokonaishahmotusta.

Opetusharjoittelu: Ongelmakeskeistä oppimista ja oivallisia perinteisiä menetelmiä

Ammatilliset opettajaopinnot

Oppimispäiväkirja, opetusharjoittelun 4. lähipäivä

Tänään oli onnistunut lähipäivä. Valitut menetelmät tuntuivat toimivat, mutta toisaalta kuten eräs kolleega ja entinen opettajani sanoi, ”välillä on vaan hyvä päivä”. Oli syy tämä tai tuo, kivaa oli. Muokkasin kurssisuunnitelmaa vielä viimehetkellä, ja se kannatti!

+ Ryhmätyöt. Kuten aikaisemmin totesin, ryhmätyöt toimivat. Opiskelijoista osa on erittäin itseohjautuvia, motivoituneita ja osaavia. Osa jää haaveilemaan. Eli itseohjautuva ongelmien ratkaiseminen ja ylipäätään se, että seuraa ja selvittää, mitä pitää tehdä, on toisilla vähemmällä. Pienryhmässä on vaikeampi jäädä haaveilemaan.

+ ”Kurinpito”. Aloitin oppitunnit leikkimällä pienen hetken vakavaa. Osaan sen hyvin lasten kanssa työskentelyn kautta ja olen soveltanut osin samaa myös esimiestyössä, kun homma ei suju. Parikymppisten kanssa ollaan tietysti lähellä esimiestyöskentelyä, mutta ihan hiukkasen myös sinne lasten suuntaan.

Suurin osa ei ollut palauttanut kotitehtäviä, joten kyselin vakavana, että missä on vika. Eikö riittänyt, että kerroin kotityöstä monta kertaa luokassa ja se on kirjoitettu kurssin nettisivulle? Totesin, että “en oikein tykkää”, kun asiat jätetään hoitamatta jne. Rupesivat oitin palauttamaan. Kävi ilmi, että tehtävä oli lähes valmis käytännössä kaikilla, mutta oli unohtunut. Sain pojilta sähköpostilla muutamia hellyttäviä pahoitteluita unohtamisesta ja yritin pitää vakavahkoa naamaa, kunnes päästiin seuraavaan aiheeseen. Sen jälkeen minua puhuteltiin jonkin aikaa aavistuksen arvokkaammin sanakääntein, vaikka palasin normaaliin, varsin leppoisaan tyyliini.

Luulenpa, että tätä tarvitaan silloin tällöin mausteeksi, koska muutoin tuttavallinen ja keskusteleva tyylini houkuttelee osaa rimanalituksiin. Tämä tyyli olikin asia, joka vaivasi minua jo aiemmin, mutten osannut muotoilla sanoiksi. Nyt tuntui, että löytyi jokin luonteva tapa toimia.

+ Luennointi. Esittävä ja kyselevä opetus tuntuu purevan. Aikaisemmin kokeilin opettamalla oppimista, mutta se ei tuntunut tuottavan kovinkaan hyvää tulosta. Nyt luennoin pariinkin otteeseen. Kun puheosuus ei ole liian pitkä, se näyttää saavan erittäin hyvän vastaanoton. Koko porukka seurasi kiinnostuneen valpaana pientä showtani, jonka pidin muuntaman hyvin suuntaa-antavien dian avustuksella. Kysyn luennon lomassa paljon kysymyksiä, jotta opiskelijat ajattelevat asiaa. Kannustan arvaamaan, vaikka ei tiedä. Tietenkään pelkkä kiinnostus ei takaa oppimista. Täytyy mm. pitää huolta, että luennoitu teoria viedään heti käytäntöön.

+ Vaiheittain vaikeammaksi ja itsenäisemmäksi. Hämmästyttävää kyllä, se opetusmenetelmä, jonka itse koin omana opiskeluaikanani kaikkein hankalimmaksi, toimi hyvin: Opiskelijat kopioivat opettajan selittäessä videotykin valkokankaalle heijastamaa ohjelmakoodia! Kirjoitin ja selitin, ja he kopioivat. Näyttäisi siltä, että tämä menetelmä toimii, kun täytyy opettaa aivan perusteita jostain asiasta ja varmistaa, että kaikki varmasti seuraavat ja ymmärtävät. Ainoana menetelmänä tämä ei tietenkään voi olla, sillä oma ajattelu ja ongelmanratkaisu jäävät pois.

Heti lyhyen kopiointisession jälkeen siirryin pienen askeleen eteenpäin. Heitin palloin opiskelijoille kyselemällä jatkuvasti, miten asia kannattaisi tehdä. Eli he kertoivat ja miettivät ratkaisuita. Sitten koodasin ja he kopioivat perässä. Seuraavassa vaiheessa ei enää kopioitu, vaan tehtiin tämän pohjalta ryhmissä. Lopulta samankaltaista tehdään yksilötyöskentelynä.

+ Edistymisen varmistaminen. Porukassa on myös niitä, jotka eivät seuraa niin hyvin. Siksi huomasin, että on hyvä aloittaa uusi aihe helpolla tehtävällä, jonka edistymisen näkee välittömästi koneen näytöltä. Sitä, osaavatko opiskelijat vaihtaa lapsiteeman avulla WordPress-sivuston taustan värin, ei voi olla huomaamatta. Tausta on joko oikean tai väärän värinen. Sitten voi kytätä edistymistä ja vaatia, että kaikki varmasti pääsevät maaliin. Jos ei näin tee, muutama jää haaveilemaan. Toisaalta tehtävän pitää olla helppo ja nopea, jotteivat nopeat turhaudu liikaa.

+ Ongelmakeskeinen projektioppiminen. Pääsin nyt soveltamaan osittain sitä mallia, jota viimeviikolla ideoin (ja jonka arvelin ratkaisevan lähes kaikki edellisen kerran ongelmat). Vaihdoin kurssikerran suunnitelman viimehetkellä ja askaroin eilen suuren osan päivästä tätä tehtävää tehden. Ainakin näin alkuun tunne on, että se toimii oivallisesti! Toivon, ettei vaikutelma johdu vain hyvästä päivästä.

Annoin pdf-tiedoston, jossa on kuvailtu yksinkertainen nettisivusto, joka heidän tulee toteuttaa pienryhmissä. Pdf-tiedosto muistuttaa tyypillistä dokementtia, jonka graafikko antaa ohjelmoijalle tehtyään asiakkaan kanssa yhteistyössä suunnitelman saitista. Mitään teknistä tietoa ei ollut, vain toiminnallisuus ja ulkonäkö.

Opiskelijat lähtivät ryhmissä keskustellen miettimään, miten sivusto toteutettaisiin teknisesti, ja kirjasivat muistiinpanoja. Keskustelu oli varsin vilkas, kenties vilkkaimpia tähän mennessä! Tehtävä vaikutti motivoivan ja haastavan luovaa ajattelua sopivasti. Pienen keskustelun jälkeen vaihdettiin ajatuksia ja puntaroitiin yhdessä eri ratkaisujen hyviä ja huonoja puolia. Pohdittiin myös yhdessä tulevan prosessin vaiheita, jotta he saivat selkeät askelmerkit. Annoin pienen hetken jopa pienryhmien tapaamisten sopimiseksi, jotta mikään ryhmä ei varmasti jäisi haaveilemaan ja jättäisi väliin.

Tällainen projektityyppinen tehtävä ratkaisee myös arvioinnin ongelman, koska voin verrata valmista sivua ja suunnitelmaa. Monimutkaisempaa arviointia ei tarvita! Viime viikon kuningasideani oli tehdä nettisovellus, jolla voi itse räätälöidä itselleen vastaavan dokumentin ja siinä näkyisi myös suunnitelman vaikeustaso. Tällöin voisi pyytää tekemään jonkin tason suunnitelman ja tarkastaa työn sen vertaamalla suunnitelmaa tulokseen.

– Jälkeen jäävien jututus. Sähköposti ei tunnu toimivan viestinnässä. Opiskelijat eivät vastaa muutamaa poikkeusta lukuunottamatta. Poikkeukset ovat olleet niitä, jotka ovat muutoinkin aloitteellisimpia. Lähetin viestiä muutamalle, jotka olivat jäämässä jälkeen poissaolojen tai mun takia. Minun olisi pitänyt luokassa keskustella heidän kanssaan kahden kesken, mutta ehtivät mennä. Pitää olla valppaampi.

Opetusharjoittelu: Kurssin rakenteiden uudistamistarpeesta ja myönteisestä kehityksestä

Ammatilliset opettajaopinnot

Oppimispäiväkirja, opetusharjoittelun 3. lähipäivä

Tästä tuli aika pitkä kirjoitus. Kirjoitin kritiikittä ja lyhentämättä heti nyt saman päivän iltana kaiken mieleen tulevan. Tämä on kiehtovaa järjestelmän kehitystyötä, jossa jokaisen kokeilukerran jälkeen arvioidaan ja muokataan. Valitukset ensin. Siis kehitettävät asiat. Lopussa sitten hyvääkin.

– Tylsää! En ollut oikein tyytyväinen tähän lähipäivään. Kauttaaltaan vähän tylsähkö, paikoin suorastaan puuduttava. Monessa paikassa olisi ollut parannettavaa. Ehkä tämä voittaa oman opiskeluaikani tavan, jossa koodia kopioitiin opettajan perässä videotykin kuvasta, mutta ei paljon edellä oltu. Ainakin uskon, että kaikki oppivat asian.

Tällä kerralla opetin WordPress-kurssillani plugineista eli lisäosista. Viime viikolla oli mm. sisällön luomista ja muokkaamista. Kumpikin on aiheita, joissa ei ole mitään erityisen vaikeaa opittavaa, mutta ohjelmiston käyttöön pitää vaan tottua sekä oppia hyvät ja toimivat tavat työskennellä. Sellaista ei opi muutoin kuin tekemällä. Voin luennoida hyvistä käytänteistä, mutta lopulta tarvitaan toistoja ja variaatiota samasta tehtävästä. Vain tekemällä oppii tekemään. Viikko työtapa oli samankaltainen, mutta puuduttavuus tuntui ehkä vasta nyt, kun tehtiin toista kertaa samalla mallilla.

Itse olen oppinut WordPress-sisällönhallintaohjelman käytännön työtehtävissä. Olen opiskellut työn ohessa käsillä olevaa työtehtävää varten itsenäisesti työtunteja laskematta päiväkausia ja kuukausia. Olen etsinyt tarvittavaa tietoa oppaista, internetin foorumeista ja dokumentaatioista, video-tutoreaaleista jne. Ero on kuitenkin tämä: olen aina opiskellut todelliseen työtehtävään. En ole koskaan asentanut samana päivänä seitsemää pluginia vain harjoitellakseni miten erilaisten lisäosien kanssa tulee toimeen. Motivaatio on oikeassa työssä eri, kun ongelmia ratkotaan oikeaan tarpeeseen. Myös työn rytmi on erilainen. Pitää kehittää sekä tätä kurssia varten että tulevia varten.

– Asiantuntijajärjestelmä. Eräs pakistanilainen opiskelija valitteli, että mallini käyttää asiantuntijaryhmiä opettajina ja oman kotiryhmänsä auttajina, ei toimi. Kommentti tuntui kumpuavan osin siitä, että hän on tottunut opettajakeskeiseen opetukseen, mutta oikeassa hän oli yhtä kaikki. Ei se toimikkaan. Olin tähän jo samalla tunnilla itsekkin kiinnittänyt huomiota, mutta viimeistään hänen kommenttinsa vahvisti asian.

Opiskelijat olivat tehneet dia-esityksensä kysymysteni perusteella. Sisältö oli hyvä. Parikymppiset, esiintymiseen kokomattomat ja osin myös vahvalla aksentilla puhuvat ja vasta itsekkin asiaan tutustuneet opiskelijat eivät saa asiaa ilmaistua sillä selkeydellä, mitä opettajalta vaaditaan. En olisi varmasti saanut minäkään vastaavassa tilanteessa. Myöskään ryhmänsä työskentelyä tukevaksi asiantuntijaksi heistä on vain vähäisessä määrin. Malli toimii erinomaisesti opettajaopiskelijoilla, mutta ei kovinkaan hyvin tässä ryhmässä.

Tässä mallissa on se hyvä puoli, että asiantuntijoilla on motivaatio tehdä ennakkotyönsä. Hehän ovat kaikkien edessä kertomassa ja tentattavana! Silti vaikuttaa siltä, että kaikille yhteinen ennakkotehtävä, jossa tutustutaan tulevan oppitunnin aiheeseen, olisi luultavasti toimivampi. Mennään nyt tämä kurssi tällä loppuun. On enää vain yksi asiantuntija-aihe.

– Edistyksen seuranta. Minun tulisi systemaattisesti painaa mieleeni ryhmän eri opiskelijoiden edistyminen tehtävissä ja kehittää järjestelmä sen tarkkailuun tarvittavissa määrin. Minulla pitäisi olla parempi kokonaiskuva siitä missä mennään koko ryhmän tasolla, kuten myös yksilöiden.

– Tehtävien tarkistus, jonka kurssia suunnitellessa uskoin järjestyvän ongelmitta, on käytännössä vaikeaa. Tämän totesin jo edellisellä viikolla. Opiskelijoista kukin rakentaa omaa verkkosivustoaan. Kaikki sivut ovat siis erilaisia, joten vaadittujen ominaisuuksien löytäminen niistä on yhtä tuskaa. Kaikkea ei koskaan voi eikä tarvitse valvoa. Itseään varten he opiskelevat ja tentti näyttää lopulta tuloksen. Toistaalta, jos ei ole mitään tarkastusta, iskee laiskuus helposti, sen olen tällä kurssilla jo hiukan huomannut. Jos jotain ei osaa, osa ei mielellään kysy, mikäli voi luistaa jättämällä työn puolitiehen.

Tähän mennessä ei ole ollut käytännön tasalla suurempaa ongelmaa, mutta tietty epämääräisyyden tunne on, ja se ei ole hyvä. Nyt oli hiukan parempi, koska olin laatinut tehtävästä helpommin tarkastettavan, mutta ei tämä pidemmän päälle toimi. Keksin jotain seuraavalle viikolle..

+ IDEA: Minulla on idea, joka parhaimmillaan ratkaisi kaikki edellä mainitut ideat, mutta sen soveltaminen tähän kurssiin on liian myöhäistä. Pitäisi nimittäin uudistaa koko kurssin rakennetta.. ja lisäksi ohjelmoida yksi pieni apuohjelma, jonka tekemiseen kuluu helposti useampi työpäivä. Kehitän tätä viimeistään TKI-työssäni, jollen jo aiemmin. Liian pitkä selitettävä tähän oppimispäiväkirjaan. Tämän idean lisäksi pitää kehittää lyhyen aikavälin ratkaita eli miettiä tulevien viikkojen lähipäiviä joltain osin hiukan uusiksi.

– Materiaalia tarvitaan. Sitten pitäisi vielä tuottaa hiukan lisää materiaalia opiskelijoille. Useampi kysyi, onko jossain saatavilla se tieto, jota kerroin luokassa. No eipä ole. Se on pitkälti sellaista vuosien saatossa kertynyttä hiljaista tietoa, joka vasta luokassa on löytänyt sanalliseen muotoon.

+ Ryhmätyöt. Oli tässä päivässä myönteistäkin. Viime viikolla opiskeijat valitsivat joukon erilaisia ominaisuuksia, jotka heidän tuli lisätä sivustoihinsa. He tekivät sitä itsenäisesti, ja kuten aikaisemmin mainitsin, osa oli aika hukassa. Tällä kertaa aloitettiin plugineihin tutustumista 3–4 henkilön kotiryhmien ryhmätyönä. Ryhmät etsivät ja asensivat samat neljä pluginia ja auttoivat toisiaan. Se toimi kahdella tavalla hyvin. Toisaalta opiskelijat todella auttoivat toisiaan eikä kukaan jäänyt yksinään ihmettelemään. Toisaalta minun oli huomattavasti helpompi seurata edistymistä, kun saatoin kysyä ryhmittäin mihin asti oli päästy, sen sijaan että olisin kysynyt jokaiselta erikseen. Tällä päästiin alkuun ja kaikki todella ymmärsivät mistä oli kyse. Sitten jatkettiin niin, että kukin etsi ja asensi itsenäisesti omavalintaisia lisäosia. Toimi, koska nyt jo ymmärrettiin, mitä piti tehdä.

+ Tehtävän annot ja ohjaus. Opin, etten puhu koko ryhmälle, paitsi silloin kun selkeästi opetan jotakin. En esitä yleisiä kysymyksiä tai huomioita. Kun on jotakin sanottavaa, pyydän huomio (ja myös saan sen tietokoneiden ruutujen takaa kiitettävästi). Opetan selkeän jäsennellysti sen mitä aion sanoa. Viesti tuntuu menevän perille. En keskeytä opiskelijoiden työtä toissijaisilla kommenteilla. Kysymykset opiskelijoiden edistymisestä ja pienemmät huomiot kerron yhdelle tai muutamalle oppilaalle. Yleisesti puhun selvästi vähemmän ja täsmällisemmin vain kaikkia koskevaa asiaa.

+ Opiskelijoiden ymmärrys. Minua viimeviikolla vaivannut opiskelijoiden ymmärtämättömyys on myös ilmiö, johon onnistuin viestinnässäni tarttumaan. Uskon nyt, että kyse on suurelta englanninkielen vajaavaisesta ymmärtämisestä, ja toisaalta siitä, etteivät opiskelijat näytä ymmärtämättömyyttään. Kokemukseni tänään antoi tälle vahvistusta. Olin aikaisempaa tietoisempi siitä, osalla opiskelijoista ei viesti mene perille ja tartuin näiden osalta tarkemmin siihen, mitä piti tehdä. Varmistin ymmärryksen tarvittaessa useaan kertaan samaa asiaa hiukan eri tavoin kysymällä. Pyysin myös näyttämään sen asian, mitä piti tehdä, jotta näin konkreettisesti missä mennään ja jotta opiskelija ymmärsi, että jotakin puuttui. Myös tehtävien teettäminen ryhmätöissä auttoi selvästi. Tällä kerralla tuntui edellisestä poiketen, että kaikki olivat sitten lopulta hyvin kärryillä ja oppivat asiat varmasti kunnolla!

Opetusharjoittelu: Hyvistä käytänteistä ja viestinnän kehittämisestä

Ammatilliset opettajaopinnot

Oppimispäiväkirja, opetusharjoittelun 2. lähipäivä

Lähiopetus meni yleisesti ottaen oikein mukavasti. Kolmetuntinen sujui suunnitelman mukaan, ei yllätyksiä. Seuraavassa listattuihin yksityiskohtiin kiinnitin huomiota. Plussalla hyvät asiat, miinuksella kehitettävät.

+ Muistilista opiskelijoista. Yksi toimiva uusi asia oli, että tein itselleni dokumentin, johon merkitsen itselleni muistiin eri opiskelijoiden asioita, esimerkiksi keneltä puuttuu tietty työn osa, mikä on eri opiskelijoiden harjoitustyön aihe, ja kenen kanssa on sovittu tietty lähipäivä suoritettavaksi kotoa käsin, jne.

+ Tunnin kulku ja tehtävät netissä. Kurssin nettisivulla on sivu kustakin lähipäivästä. Sivulla kuvataan tehtävät asiat ja kotitehtävät. Se luo selkeän pohjan tunnille. Opiskelijat voivat tarkastaa sieltä mitä pitää tehdä ja löytää yksityiskohdat, jotka saattavat puhuessa mennä ohi.

+ Spontaani tuokio. Voi sanoa, että tunnen opetettavan asian varsin läpikotaisin. Huomasin kesken tuntia ottavani kymmenen minuutin osallistavan esittävän opetuksen tuokion täysin suunnitelman ulkopuolelta. Opetin ja havainnollistin tiettyjä periaatteita, jotka selkeyttivät juuri aikaisemmin opittua. Mitenpä osasinkin asian kiteyttää niin hyvin! Ja opiskelijat näyttivät sen ansiosta oivaltavan asian kokonaisvaltaisemmin ja laajemmin. Tai ei siinä mitään tuokiossa lopulta mitään ihan mahdottoman ihmeellistä ollut, mutta olin kuitenkin tyytyväinen.

– Tehtävien tarkastus. Vaadittujen ominaisuuksien tarkistusta pitäisi myös miettiä tarkemmin. Lähtökohtaisesti ei ole mahdollista (eikä tarkoituksenmukaista) tarkastaa kaikkea pilkulleen, sillä opiskelijoiden sivustoilla on aivan liikaa asiaa ja heidän tekemänsä ominaisuudet vaihtelevat ja ovat eri paikoissa sivuilla. Jonkinlainen illuusio tarkastamisesta tulisi kuitenkin olla, jotta opiskelijan motivaatio säilyisi. Muutoin pienen väsymyksen iskiessä tai lempisarja alkaessa telkkarissa tehtävä voi jäädä puolitiehen.

– Tehtävänannot. Mietin, että ehkä tehtävänantoja voisi kehittää. Kun loppupuolella tarkastin, kaikki lopulta tekivät oikeaa asiaa, mutta sain olla ohjaamassa tarpeettoman monta kertaa. Pyysin heitä suunnittelemaan nettisivujaan ja listaamaan suunnittelunsa perusteella 8 ominaisuuksia (eng. ”requirements”, eli esim. tietynlainen valikko sivupalkissa, sivulle lisätty video jne.). Siltä varalta, etteivät he keksisi, olin listannut ehdotuksia ominaisuuksia. Opiskelijoilla meni huomattavan paljon aikaa pelkästään siihen, että he pohtivat näitä kahdeksaa kohtaa ja saivat ne kirjoitettua. Välillä tuntui kuin he eivät ymmärtäisi mitä pitäisi tehdä.

Ensiviikon lähiopetus noudattaa samaa kaavaa, eli lopussa on taas lista vaadittuja uusia ominaisuuksia. Sen sijaan, että antaisin heidän itse miettiä vaatimuslistaansa, annan heille seuraavalla kerralla valmiin listan ja sanon, että jo haluavat vaihtaa jonkin kohdan itse keksimäänsä ominaisuuteen, kertovat minulle samalla kun tekevät. Pääsevät heti töihin.

Toisaalta nettisivu, jolla on tunnin kulku, pitäisi olla tiiviimmin ja selkeämmin kirjoitettu. Vanhemmille opiskelijoille tämä varmasti toimisi, mutta parikymppisillä ei kaikilla ole näköjään kärsivällisyyttä lukea ohjeita, jos eivät ymmärrä.

– Ohjeiden ymmärtämättömyys. Tämä on jatkoa edelliseen. Kiinnitin myös huomiota, että jos kysyn tai kerron jotakin yleisesti, kaikki eivät välttämättä ymmärrä tai kuuntele, vaikka siltä näyttäisivätkin. Halusin esimerkiksi ymmärtää missä vaiheessa opiskelijat olivat sivun valikon suhteen, joten pyysin niitä nostamaan kätensä, jotka ovat valmiita. Muutama nosti. Tarkensin kysymystä, koska joku kysyi mitä tarkoitan. Muutama nosti lisää. Valikon tekoon oli annettu jo hyvän verran aikaa, joten sanoin, että oikeastaa olisi hyvä, että kaikki saisivat tämän valmiiksi pikimmiten. Loputkin nostivat kätensä. Kun noin puoli tuntia myöhemmin minulla oli aikaa selata opiskelijoiden sivuja, vain alle puolet oli tehnyt kyseisen valikon!

En tiedä onko ymmärtämättömyydessä kyse siitä, että parikymppiset it-opiskelijat (samanlaiset nörttipojat, joihin itsekin lukeuduin), ovat niin omissa maailmoissaan, vai tekevätkö he jatkuvasti huomaamatta jotakin muuta (selaavat somea yms.) vai tuottaako englannin kieli pulmaa? Ohjeistusta oli varmasti tarpeeksi ja se oli selkeää. Motivaatio tuntuu olevan varsin kohdallaan. Kysyvät paljon hyviä kysymyksiä. Ehkä he ovat vain väsyneitä tai uupuneita?? (Muutama valitti aivan tunnin lopussa, että on niin piipussa, ettei pysty enää viimeisiä asioita hoitamaan. Pyysin tekemään kotona paremmin levänneenä ja lähettämään tehtävän sähköpostilla.) Entä voisiko kyse olla siitä, että he työstävät koneella samaan aikaan asioita, kun puhun, jolloin huomio ei riitä kaikkeen? Vähän oudolta tuntuu. Pitää huomioida tämä seuraavan lähipäivän valmistelussa, ja tutkia asiaa tarkemmin ymmärtääkseen paremmin mistä ilmiö johtuu ja mikä auttaa.

Tästä pohdiskelusta voi tulla sellainen kuva, kuin koko ryhmä olisi ollut aivan pihalla. Ei ollut. Kiinnitin vain asiaan huomiota, kun on tottunut opettajakoulutuksessa siihen, että kaikki ymmärtävät oitis mitä ohjeistetaan ja ryhtyvät rivakasti toimiin. Muistan aivan vastaavaa ilmiötä omilta opiskeluajoiltani. Mutta nyt pitää opettajana lähestyä tätä ratkaisukeskeisesti.

Opetusharjoittelu alkoi!

Ammatilliset opettajaopinnot

Oppimispäiväkirja, opetusharjoittelun 1. lähipäivä

WordPress-kurssini alkoi eilen. Paikalle tuli 14 opiskelijaa, vaikka enemmänkin oli ilmoittautunut. Reilu kolmetuntinen sujui hyvin, kiitos kattavan valmistautumisen. Keksin vielä hiukan ennen tunteja, että voisin laittaa koko lähipäivän sisällön kurssin nettisivulle; eri osiot ja kotitehtävät väliotsikoina ja niihin liittyvät asiat tiivistetysti ranskalaisin pallukoin otsikoiden alle. Koin, että se hyödytti paljon, koska opiskelijat pystyivät jatkuvasti opetuksen ohella seuraamaan ja tarkastamaan sivulta mitä heiltä odotettiin.

Aloitimme väittelyillä. Ryhmä jaettiin näljään osaan, joista kaksi oli aina kerrallaan argumentoimassa toisiaan vastaan WordPressiin liittyvien väitteiden puolesta tai vastaan. Loput arvioivat yleisössä argumentteja äänestivät tuomariston roolissa voittajan. Voittaja ei tietenkään ollut olennaista vaan se, että opiskelijoille muodostui kattava käsitys siitä, miksi WordPress-ymmärrys on hyödyllistä sekä kyseisen sisällönhallintaohjelman vahvuuksista, heikkouksista ja soveltuvuuksista. Saman olisi voinut tehdä luentona, mutta luultavasti mieliin olisi jäänyt vähemmän ja tunti olisi ollut tylsempi. Sitten jakauduttiin koko kurssin kestäviin 3–4 henkilön kotiryhmiin ja lähdettiin asentamaan WordPressiä, sekä alustavasti tutustumaan ohjelmaan.

Väittely toimi hyvin. Parikymppiset IT-opiskelijat ovat hiljaista, ainakin alkuun jopa hiukan ujon oloista porukkaa. Puhuminen ja väittely rikkoivat jäätä ja porukka reipastui. Myös työskentely pienissä ryhmissä (vaikka jokainen tekeekin omaa sivustoaan) vaikutti ainakin toistaiseksi hyvältä ratkaisulta. Kaverin tuki on aina vieressä ja siitä on tämänkaltaisia asioita opiskellessa hyötyä – kaveri on sekä henkinen tuki, että hyvä apu teknisten pulmien ratkaisussa. Kaikki harvoin kompastuvat samaan ongelmaan, joten joku ryhmässä osaa luultavasti auttaa.

Osa opiskelijoista oli selvästi nopeampi kuin muut. Tämä luultavasti toistuu myös jatkossa, joten asia tulee huomioida. Nopeammat auttavat hitaampia, mutta ei ole reilua, jos he ovat suuren osan ajasta vain muita varten. Luultavasti teen niin, että annan kotitehtävät jo tunnilla, jolloin nopeat voivat jo aloittaa niiden tekemistä tunnin aikana.

Ohjauksen tyyli ja kokemuksen merkitys

Kiinnitin muutamassa kohdassa huomiota oman ohjaukseni pieneen epämääräisyyteen, joka on minulle luonteenomaista. Minua on lapsesta asti kutsuttu ”hajamieliseksi professoriksi”, joten asia ei ole millään tavoin uusi olkoonkin, että iän myötä taipumus on kenties hiukan vähentynyt.
Tämän lähipäivän aikana en usko, että kukaan muu sitä huomasi tai että siitä olisi ollut mitään haittaa, mutta itse kiinnitin jälkeenpäin huomiota mm. siihen, että vaihdoin huomaamatta lennossa väittelyn valmisteluun varattua aikaa, ja väittelyiden purku jäi hiukan puolitiehen. Asiat varmasti kuitenkin opittiin, sen verran perusteellisesti niitä väittelyissä tankattiin. Täytyy kuitenkin olla valpas tässä(kin) suhteessa.

Huomasin aikaisemmin, että yksi hyvä indikaattori on seurata opiskelijaryhmän ilmapiiriä. Jos ryhmä on epätavallisen hiljainen tai hämmentyneen oloinen, opettajana minun tulee varmistaa, että oma tapa viestiä on tavoitetietoista, dynaamista ja selkeää.

Käytännössä yleisen valppauden lisäksi tämä tarkoittaa, että tarvitsen hyvän valmistelun ja strukturoidun rakenteen oppitunneille. Tässä ei ole kyse pelkästään ohjauksen tyylistä vaan yleisestä kokemuksen vähäisyydestä. Tulevien vuosien aikana valmistelun tarve vähentynee, kun vakiinnutan eri omat opetustapani ja osaan soveltaa niitä tilanteen mukaan vaihtelevasti. Sama pätee kirjallisiin tehtävänantoihin. Ne olivat joiltakin osin lievästi epämääräisiä. Opiskelijat kyllä antoivat hyviä vastauksia ja näyttivät ymmärtäneen, mutta täsmällisemmällä muotoilulla olisi saanut tehtävistä enemmän irti.

Olen opettanut jo kymmenisen vuotta vapaa-ajallani meditaatiota, ja tyylini on hyvin vapaa ja usein täysin tai lähes täysin valmistelematon. Ihmiset yleensä pitävät opetustavastani ja antavat myönteistä palautetta. Vuosien saatossa olen kuitenkin rakentanut tässä aiheessa opetustapani, jotka ovat nyt siinä määrin selkärangassa, ettei minun tarvitse miettiä miten toimin. Koska mielessäni on ollut tämä myönteinen kokemus omasta opettamisesta, ja ehkä myös siksi, että olen tehnyt koulunkäyntiavustajan töitä, huomaan olettaneen itseltäni hiukan liikoja ammatillisten lähiopetustilanteiden suhteen. Minun on luontevaa olla opiskelijaryhmän kanssa opettajan roolissa, mutta tarvitsen varmasti vielä hyvän aikaa perusteellisen valmistelun jokaiselle oppitunnille. Muualta saatua opetuskokemusta ei siis voi suoraan soveltaa toiseen aiheeseen, mikä onkin ymmärrettävää, nyt kun asiaa miettii.

Että mitenkö sitä sitten opettaisi…?

Ammatilliset opettajaopinnot

Oppimispäiväkirja, joulukuu 2018

Mitä ovat omalle alalleni ja itselleni henkilökohtaisesti parhaiten sopivat opetustavat? Tämä kysymys muotoilee sen laajemman tavoitteen, jota kohti olen kulkemassa näissä opinnoissani: Löytää omat hyvän opettajan käytänteeni. Opinnot ovat antaneet aiheeseen paljon tarpeellisia näkökulmia, mutta kysymys on yhä työn alla. Teen varmasti työtä vastauksen täydentämiseksi aina eläkkeelle siirtymiseen asti. Tavoitteeni on kuitenkin löytää jo varhaisessa vaiheessa mahdollisimman toimiva perusta, jonka päälle lähden opetustani rakentamaan. On helpompi tehdä kattava pohjatyö, kuin lähteä miettimään käytänteitään sitten, kun oma opetusrutiini on jo muodostunut. Toki myöhemminkin on hyvä kokeilla uusia työtapoja, mutta käytännössä ihminen usein toimii niin, että opittuun tapaa uraudutaan. Siksi haluan panostaa siihen, että tuo alussa opittu tapa on mahdollisimman hyvä tapa.

Aihetta on matkanvarrella jo työstetty, mutta lähdetään kuitenkin alusta liikkeelle. Insinöörimäisen järjestelmällisesti, kuten asiaan kuuluu.

Kävin systemaattisesti läpi muistiinpanojani pedagogisista malleista, opetusmenetelmistä ja muusta aineistosta. Mietin erilaisia mahdollisesti opettamiani aiheita, omia taipumuksiani ja kokemuksiani omista saman alan opinnoistani. Tämän pohjalta olen korostanut muistiinpanoistani olennaisen tuntuisia asioita.

Alustavasti näyttää siltä, että minun kannattaisi keskittyä työstämään omia opetustapojani projektioppimisen ja ongelmakeskeisen oppimisen pedagogisten mallien pohjalta. Mukaan luulavasti tarvitaan myös esittävää opetusta, ja sitä voidaan maustaa aktivoivan opetuksen elementeillä. Tekemällä ja ongelmia ratkomalla oppiminen tuntuu kuinkin teknisellä alalla mielekkäältä tavalta edetä. Yksittäisinä opetusmenetelminä nousi esiin mm. vastavuoroiset ryhmät (cross over groups), joka sekä vastuuttaa että aktivoi.

Jos olisin aloittanut ammatillisena opettajana ilman näitä opintoja, olisin luultavasti päätynyt toistamaan pienillä variaatioilla niitä opetustapoja, joilla itselleni on ammattitaitoja opetettu. Nyt tutkimuksen ja kyseenalaistamisen jälkeen näyttää siltä, että olen lähtemässä kokeilemaan jotakin varsin erilaista. Mielenkiintoista nähdä mitä tästä seuraa! Toisaalta myös vähän jännittää: En ole itsekokenut tällaista opetusta, siten siinä on paljon enemmän asioita, jotka voivat mennä pieleen, kuin ennestään tutussa ja turvallisessa tavassa.

Päätin, etten lähde vielä miettimään pidemmälle opetustapojani yleisellä tasolla. Teen tämän taustatutkimukseni pohjalta suunnitelman opetusharjoitteluun, ja palaan laajemmin opetuskäytänteisiini opetusharjoittelun jälkeen, kun työstän TKI-työtäni. Niin TKI-työnihän vastaa hyvin tehtynä täsmälleen tähän polttavaan kysymykseen: Mitä ovat omalle alalleni ja itselleni henkilökohtaisesti parhaiten sopivat opetustavat?

Kankean systemaattista insinöörilogiikkaa

Ammatilliset opettajaopinnot

Oppimispäiväkirja, joulukuu 2018

Mitä ovat omalle alalleni ja itselleni henkilökohtaisesti parhaiten sopivat opetustavat? Tämä on se suuri kysymys, joka on jatkuvasti kulkenut mukana viimeisten kuukausien ajan.

En sanoisi, että olen luonteeltani kaikilta osin kovin järjestelmällinen, välillä suorastaan päinvastoin. Tapani hahmottaa asioita (tai välillä kenties tuon hahmottamisen vähäisyys) on kuitenkin tehnyt työtavoistani osin korostuneenkin systemaattisia. Pidän siitä, että asiat ovat selkeitä, järjestetty lineaarisesti luettaviksi ja yksiselliteisiksi listoiksi ja ryhmittelyiksi. Se ei haittaa, että työstettävä materiaali on sekavaa tai liian runsasta, kunhan minulla on mahdollisuus tutustua siihen tavoitetietoisesti ja työstää sen pohjalta oma stukturoitu kokonaisuuteni.

On tärkeää tietää tekemisen tavoite. Jos tavoite on epäselvä, se työstetään ensin selväksi. Kyse ei ole siitä, että tehtävän itsessään tulisi olla tietyssä muodossa, vaan siitä, että itse lähestyn annettua tehtävää tietoisesti itselleni sopivalla tavalla ja toisaalta tiedostan tapani heikkoudet ja vahvuudet.

Hiukan kärjistetysti voisi sanoa, että minulle sopivaa työtapaa on kuin hyvin kirjoitettu ohjelmakoodi: Selkeää, yksiselitteistä ja hyvin jäsenneltyä. Silloin toimiminen on nopeaa, helppoa ja tehokkaan tuloksellista. Tarvitsee vain prosessoida sisään syötettyä dataa tarpeeksi kauan, ja syntyy haluttu hyvä tulos. Raksuttaa, raksuttaa, raksuttaa… bling! Valmista tuli.

Vaikka olen alkanut tiedostaa tiettyjä piirteitäni teini-ikäisestä lähtien, ymmärrykseni itselleni sopivasta yleisestä työtavasta (ja myös sitä tukevista käytännön sovelluksista) on selvästi lisääntynyt näiden opintojen aikana. Opetettujen asioiden lisäksi olen siis oppinut myös uutta itsestäni. Itseen hyvänä opettajan tutustuminen lienee myös olennainen osa opettajaksi kasvamista.

Käytänteitä oppimassa

Ammatilliset opettajaopinnot

Oppimispäiväkirja, joulukuu 2018

Olemme tutustuneet viimeisten kuukausien aikana opinnoissamme pedagogisiin malleihin, ohjaus- ja opetusmenetelmiin ja moniin muihin aiheisiin. Nämä olivatkin ensimmäisiä asioita, jotka tulivat mieleeni miettiessäni, mitä olen viimeksi oppinut ammatillisesta opettajuudesta.

Vähintään yhtä tärkeää kuin teoria on kuitenkin ollut omien opetuspäivien suunnittelu yhdessä ryhmän ja ohjaavan opettajan kanssa. Se, että pääsee konkreettisesti itse tekemään ja näkemään: Miten päivä suunnitellaan? Mitä tulee huomioida eri vaiheissa? Mitkä ovat rajoitteet ja reunaehdot? Miten erilaiset työtavat toimivat? Mikä tukee motivaatiota, päivän rytmitystä, jne.?

Tämä on tekemisen tietoa, joita ei voi oppia kunnolla lukemalla, keskustelemalla tai millään muulla tavalla, kuin itse tekemällä. Siis opitun teorian soveltamista ja yhdistämistä sanattomiin käytänteisiin.Teoriat ja menetelmät ovat rakennusainetta, mutta niistä rakentamaan oppii vain tekemällä ja kokeilemalla.

Integratiivisen pedagogiikan suuri aate

Ammatilliset opettajaopinnot

 

Oppimispäiväkirja 19.9.2018

Kirjoitin ammatillisen opettajan opintojen (amo) eilisen lähipäivän aikana muistiin mm. seuraavat asiat:

  • Opinnoissa on tärkeää jatkuva linkitys työelämään (esim. projektit)
  • sekä tiedon soveltaminen käytäntöön.
  • Työelämä odottaa opiskelijalta motivaatiota sekä kykyä oppia uutta ja kehittyä.

Nämä asiat ryhmämme nosti äänestyksessä tärkeimpinä esiin opiskelun ja työelämän suhteesta ja muista käsitellyistä asioita.

Linkitys käytännön työhön, soveltaminen ja uuden oppiminen. Asiat ovat varsin samalla linjalla Päivi Tynjälän moniin tutkimuksiin perustuvien ajatusten kanssa siitä, että tehokkaassa oppimisessa teoria, käytäntö ja työelämän yhteisön sanatonta tieto yhdistetään jatkuvasti. Tätä yhdistämisen teoriaa Tynjälä kutsuu integratiiviseksi pedagogiikaksi. Olennaista on paitsi näiden elementtien yhdistäminen, myös yhdistämisessä tapahtuva kriittinen reflektointi ja sen kautta työn kehittäminen. (Tynjälä esittelee pedagogiikkaansa artikkelissa, joka löytyy kirjasta Oppiminen ja asiantuntijuus, Anneli Eteläpelto, Päivi Tynjälä (toim.))

Törmäsin integratiiviseen pedagogiikkaan valitessani enemmän tai vähemmän satunnaisen artikkelin erään tehtävän pohjaksi elokuun lopulla. Olivatko kaikki muutkin artikkelit yhtä perustavanlaatuista asiaa? Ehkä pitäisi lukea ne kaikki!

Tuntuu, että tuo yksittäinen teksti ohjaa ajatuksiani jatkuvasti mikä hyvänsä näihin opintoihin liittyvä asia tuleekin vastaan – siitä huolimatta, että olen lukenut opinnoissa lukuisia muitakin tekstejä ja tuosta artikkelista on nyt jo kolmisen viikkoa. Teorian, käytännön ja työelämän integroiminen opiskelussa tuntuu niin ilmeiseltä ja tärkeältä, mutta silti sitä sovelletaan niin tavattoman vähän – tai ainakin sovellettiin minun opinnoissani.

Huomaan jälkeenpäin, että tämän integraation puutetta olen aikaisemminkin miettinyt näiden amo-opintojen aikana. En vain ole osannut muotoilla sitä sanoiksi. Olen muistellut omia insinööriopintojani, kuinka istuimme tunnista toiseen luennoilla, mutta kuinka vähän luentojen annista on lopulta jäänyt vaikuttamaan työelämään. Paljon hyviä ja erittäin tarpeellisia luentoja. En sano, ettei olisi ollut hyvää asiaa, mutta silti niistä olisi voinut saada enemmänkin!

Mitä jos opinnoissani olisi ollut jatkuvasti käynnissä jonkinlainen työelämän projekti, johon opittavaa teoriaa olisi välittömästi aina sovellettu? Mitä jos työelämän harjoittelujaksollani olisin edes joskus joutunut tietoisesti palaamaan teoriaan ja pohtimaan työn käytäntöjä kriittisesti teoriaan peilaten?

Eikö myös uuden oppimiseen ja jatkuvaan kehittymiseen työelämässä saisi aivan toisenlaiset valmiudet, jos jo opintojen aikana olisi tottunut toistuvasti ja kriittisesti vertaamaan teoriaa käytäntöön ja kehittämään työtään sen pohjalta?

Nyt kun olen kokenut tämän suuren integratiivisen pedagogiikan valaistumisen, odotan vain, että pääsen soveltamaan asiaa käytäntöön. Ja onhan tässä vielä näitä amo-opintoja jäljellä. Voipa olla, että nyt niin vallankumouksellisen suurelta tuntuva ja kaikkeen vastauksen antava integraalinen pedagogiikka asettuu opintojen edetessä mielessäni vain yhdeksi tärkeäksi elementiksi muiden tärkeiden elementtien joukkoon. Saa nähdä mitä suuria oppeja ja ajatuksia vielä tuleekaan vastaan!

 

Iso kiitos muuten opettajille, että olette tehneet näistä amo-opinnoista niin mainiosti integratiivisen pedagogiikan periaatteita vastaavat!

 

Oppimispäiväkirja kesältä 2018

Ammatilliset opettajaopinnot

Oppimispäiväkirjan tarkoitus on reflektoida omaa oppimisprosessia. Jotta se todella toimisi tässä tarkoituksessa, se olisi hyvä tavalla tai toisella nostaa jatkuvasti opiskelun rinnalla kulkevaksi elementiksi. Tai niinhän se on teoriassa ollutkin. Mutta kun asialle ei ole mitään deallineja eikä siitä edes muistuteta, se näyttää ainakin tällä ryhmällä jääneen suurimmalla osalla väliin.

Väliin jäi minullakin tämä oppimispäiväkirjan tekeminen kesällä. Tai ei. Oikeastaa ei jäänyt, ainakaan kokonaan. Kirjoitin nimittäin toistuvasti oppimispäiväkirjamaisia huomioita muistiinpanoihini ilman, että ajattelin niiden liittyvän mitenkään oppimispäiväkirjaan. Kokoan tähän kesän oppimispäiväkirjaa näitä mietteitäni hyödyntäen ja kesän jälkeisiä ajatuksia kuvaten.

Teoriasta työkaluja

Kesä sujui kasvatustieteen opintojen parissa. Aihe on väistämättä enemmän tai vähemmän teoreettinen, siitä huolimatta, että sitä oli tehtävissä hyvin linkitetty käytäntöön. Oppimaani reflektoidessa, mieleeni nousee väistämättä kysymys: Miten näiden tehtävien ja lähipäivien anti näkyy tulevaisuuden konkreettisessa opetustyössäni?

Kasvatustieteen perusteiden ymmärtäminen antaa käsitteitä ja näkemystä, jonka varassa voi oppia lisää ja jäsentää käytännön työtä opettajana. Teoreettinen opiskelu tuskin sellaisenaan näkyy opettajan työssä kovin vahvasti, mutta se antaa työkaluja, joiden varassa toimia ja kehittyä opetusalan ammattilaisena.

Yhteistä hiljaista tietoa

Kenties lähimpänä käytäntöä oli erään opiskelijaryhmän pitämä opetustilaisuus, jossa käsiteltiin oppimisen motivaatiota ja opiskelija motivaation tukemista. Asiaa käsiteltiin ensin teorian tasolla, mutta sitten lähdettiin kysymään meiltä muilta opiskelijoilta käytännön vinkkejä asiaan liittyen.

Hienoa huomata, kuinka valtavasti meillä yhdessä on tietoa, taitoa ja käsityksiä. En juurikaan tehnyt muistiinpanoja näillä tunneilla, koska en kokenut asioiden olevan kovin olennaisia jatkon kannalta (joko asiaa oli jo käsitelty tai mentiin vähemmän olennaisiin yksityiskohtiin), mutta tässä kohden kirjoitin kynä sauhuten ylös ihmisten mietteitä. Listalleni kertyi sellaisia asioita kuin sopiva haaste, huomioi opiskelijan mielenkiinnonkohteet, vaihtelevat opetustavat, rytmitys ja niin edelleen.

Kaikki nämä ovat asioita, jotka on helppo ymmärtää, mutta jotka kenties helposti unohtuvat. En tiedä säilyykö listani tai muistanko sitä koskaan käytännön työssä, mutta tämä jäi mieleen siitä, kuinka paljon tietoa meillä oikeastaan on. Muutama muukin vastaava tilanne oli.

Tavoitteita

Mitä ovat tavoitteeni opinnoissani? Miksi teen ammatillisen opettajan opintoja? Ennen kaikkea siksi, että opettajan työ tuntuu mielekkäältä tavalta laajentaa ammattitaitoaan alueelle, jolla voi olettaa olevan työtä. Tuotan ja suunnittelen työkseni materiaalia verkkoon ja printtiin. Taittoa, hiukan graffista suunnittelua, videoita, verkkosivuja, tekstien käsittelyä ja kokonaisuuksien suunnittelua. Alallani ei ole kuinkaan liikaa töitä ja toisaalta jatkuva tietokoneen ääressä istuminen välillä puuduttaa. Olen tehnyt aikaisemmin opetustyötä (tosin vain peruskoulussa) ja opettaminen tuntuu mielekkäältä ja omalta.

Mitkä siis ovat tavoitteeni? Päästä sisään opettajan työhön, päästä alkuun työn oppimisessa ja saadakseni arvokkaita työkaluja ammattiin. Ja tietenkin saadakseni muodollisen pätevyyden. Tavoitteeni eivät ole sen syvällisempiä tai millään tavoin persoonallisia saati yllättäviä.

Varttumassa kaiken ikää

Olinhan minä psykologiaa ennenkin lukenut. Lukiossa valitsin kaikki tarjotut psykologian kurssit ja työn takia myös aavistuksen olen palannut aiheeseen. Silti aikuisen kehityshaasteet tuntuivat lähes kokonaan uudelta asialta, kun niitä käsiteltiin kesäkuussa. Syy on tietysti ilmeinen: Teini-ikäistä eivät tunnu koskettavan yli kymmenen vuoden päässä odottavat kasvuhaasteet. Nuoruuden kehitysvaiheita muistin, mutta aikuisuuden vaiheet olivat jotakin niin etäistä ja niihin liittyvät asiat itselle niin vieraita, etteivät ne jääneet mieleen, vaikka niitä lukikin. Nyt yli 15 vuoden jälkeen näkökulmani oli toinen.

Tämä on hyvä muistutus siitä, mikä on ammattikouluikäisen ja vielä varsin paljon myös amk-opiskelijan kokemusmaailma. Tai yleisesti ottaen muistutus siitä, että me jokainen elämme omassa elämänvaiheessamme ja -tilanteessamme, ja mikä ei sitä kosketa, on kaukaista. Opetettava asia tulisi siis yhdistää aina mahdollisimman hyvin ihmisen omaan kokemusmaailmaan ja mielenkiinnonkohteisiin.

Kasvupisteitä?

Oppimispäiväkirjan tehtävä on reflektoida omaa oppimistaan ja samalla myös pohtia omia kasvupisteitään opetattavan asian näkökulmasta. Tuntuu hankalalta. Opittavaa on ihan varmasti paljon, mutta ilman, että olen tehnyt päivääkään amk:n tai ammattikoulun opettajan työtä on vaikea sanoa äkkiseltään missä ovat suurimmat haasteeni.

Eri ikäisten peruskoululaisten kanssa olen tottunut toimimaan ja opettamaan. Joitakin opettajan sijaisuuksia on ollut, mutta lähinnä kokemus on koulunkäyntiavustajan työtä reilun kymmenen vuoden takaa. On kuitenkin eri asia opettaa parikymppisiä. Olen muutoinkin tottunut puhumaan ja opettamaan isonkin ryhmän edessä, oli kyse sitten nuorista tai aikuisista. Työssä ja harrastuksissa on ollut myös myöhemmin jonkin verran nuorten ohjaamista.

Kenties kasvupisteeni ovat ennen kaikkea siinä miten rakennetaan pedagogisesti toimiva ja motivoiva oppituntikokonaisuus. Harjoittelu näyttänee missä on lisää opittavaa.

Deadlinet

Deadlinet ovat paljon parjatun behavioristisen opetuskäsityksen tuotoksia, mutta hyviä sellaisia. Täsmälliset palautuspäivät auttavat jäsentämään opintoja ja laatimaan omia aikatauluja. Sen sijaan, että muiden kiireiden takia kaikki jäisi viimeiseen iltaan, asiat saadaan mukavasti ripoteltua muiden kiireiden joukkoon ja kerralla hoidetta työmäärä pysyy järkevänä. Eikä tehtävistä niin opikaan, jos yrittää kaiken pusertaa kerralla.

Kun opiskelun puitteet ovat selkeät – aikataulut, tehtävän annot yms. – voi keskittyä opiskeluun rauhassa. Tästä erittäin hyvä esimerkki oli kaspereiden tehtäväkoostemoniste. Tehtävät oli juoksevasti numeroitu ja systemaattisesti järjestetty. Tuntui mukavalta, ettei tarvinnut miettiä, että jotain olisi unohtunut, kun kaikki on listattu yhdessä paikassa. Vastaavaa kaipaisi myös syksyn opintoihin, joiden tehtävien palautuspäiviä yritin selvittää lähipäivänä tehdyistä muistiinpanoista ja moodlen kalenterista. Kalenterissa tehtävillä oli erilaisia nimiä, tuntui hankalalta. Edelleen jäi sellainen olo, etten ole merkinnyt kaikkea kalenteriin.

Niin, mitä tästä opin? Miksi vuodatan kaiken tämän oppimispäiväkirjaan? Asian anti oli tietenkin, että aion ehdottomasti käyttää jotakin tehtäväkoosteen kaltaisia ratkaisuja myös itse opettaessani. Se voi tuntua pieneltä asialta, mutta tekee ison eron. En muista miten asiat hoidettiin omien amk-opintojeni aikaan, mutta tämä muistuttaa kuinka tärkeää on antaa kaikki opintojen rakenteen keskeiset asiat – kuten tehtävänannot ja palautuspäivät – systemaattisten, tiiviisti ja kootusti yhdessä paikassa, johon voi sitten palata sen sijaan, että pitäisi muistella mitä tunnilla puhuttiin tai kaivaa tietoa monesta paikasta.

Ajattele itse! -materiaali nuorten päihdekasvatukseen

Video/studio, Teksti, Nettisivu, Viestintä/käytettävyys, Sovellukset

Olen pääsuunnittelijana Social IQ ry:n tuottamassa Ajattele itse! -materiaalissa. Yläkouluille suunnattu oppituntimateriaali yhdistää tehtäviä ja videoita netissä sekä opettajan oppaan, josta löytyy ryhmätehtäviä ja keskustelupohjia. Mielenkiintoinen ja luova projekti, jonka tavoite on vähentää nuorten alkoholin ja muiden päihteiden käyttöä sekä käytöstä seuraavia ongelmia. Materiaali ei tuputa valmiita vastauksia, vaan korostaa nuoren omaa ajattelua sekä päihteisiin liittyvien ilmiöiden ja motiivien ymmärtämistä.

Ajattele itse! on alkanut Opetus- ja kulttuuriministeriön rahoituksella osana PäihteetönPää-hanketta. Tällä hetkellä materiaali on testausvaiheessa. Siihen pääsee alustavasti tutustumaan väliaikaisella nettisivulla www.paihteetonpaa.fi.

Ajattele itse! -videolla nuoret Maria Kuisma ja Markus Misukka haastattelevat tutkija Antti Maunua.
Ajattele itse! -videolla nuoret Maria Kuisma ja Markus Misukka haastattelevat tutkija Antti Maunua.

Nettimateriaalissa nuoret arvioivat erilaisia päihdekantoja laidasta laitaan.
Nettimateriaalissa nuoret arvioivat erilaisia päihdekantoja laidasta laitaan, päihdemyöhteisestä päihteettömään.

l

Ajattele itse! -materiaali haastaa nuoret muodostamaan oman päihdekannan. Yllättävän moni päätyy asiaa itsenäisesti pohdittuaan siihen, ettei päihteitä tarvita hauskanpitoon.
Ajattele itse! -materiaali haastaa nuoret pohtimaan omaa päihdekantaansa. Yllättävän moni päätyy asiaa itsenäisesti pohdittuaan siihen, ettei päihteitä tarvita hauskanpitoon.

Alkoholipolitiikkaa.fi-julkaisu

Teksti, Nettisivu, Viestintä/käytettävyys, Graafinen suunnittelu

Tiivis faktapaketti päättäjille

Materiaali sisälsi nettisivut ja saman sisällön painettuina esitteinä. Hanke on päättynyt.

 

alkoholipolitiikkaa-fi-esitteet

Painettu esite 1 (sisäsivut)
Painettu esite 1 (sisäsivut). Klikkaa kuvaa lukeaksesi.

Painettu esite 2 (sisäsivut). Klikkaa kuvaa lukeaksesi.
Painettu esite 2 (sisäsivut). Klikkaa kuvaa lukeaksesi.

Painettu esite 3 (sisäsivut). Klikkaa kuvaa lukeaksesi.
Painettu esite 3 (sisäsivut). Klikkaa kuvaa lukeaksesi.

Somejako nettisivulla
Somejako nettisivulla

Toinen somejako nettisivulla
Toinen somejako nettisivulla

Kollega.fi-verkkolehti

Nettisivu, Viestintä/käytettävyys, Sovellukset, Graafinen suunnittelu

Kollega.fi-verkkolehden päätoimittaja Marja Kasanen löysi minut tähän projektiin sen ollessa vasta idean tasolla 2012. Lähdimme liikkeelle hahmottelemalla kohderyhmiä, eli kuka lehteä lukee, miksi ja mitä erityistä lehti voi lukijalle tarjota. Mietimme lehden sisällöllisiä ja tyylillisiä linjoja sekä lukijoiden hankinta ja sitoutus, mainonta ja monia muita näkökulmia. Pienillä asioilla, kuten sillä mihin uutiskirjeen sijoittaa sivulla on yllättävän iso merkitys lukijan käyttäytymiselle. (Uutiskirjeen tilaajien saaminen on yksi lehden ykköstavoitteista, joten uutiskirjeen on oltava aitiopaikalla.)

Alkuselvityksen perusteella aloitimme luomaan konkreettista lehteä. Lehden ensimmäinen hiukan retro graafinen ilme oli myös minun kynästäni asiakkaan tarkkojen toiveiden mukaan. Matkan varrella lehteä on laajennettu ja työpöydälleni on tullut monen monta pientä ja hiukan isompaa teknistä ja muuta uudistusta. Tällaisia ovat mm. monet sivustolle luomani työkalut, joilla luodaan vaikkapa kilpailuita, joulukalentereita, persoonallisia uutiskirjeitä.

Tässä osuuteni lyhyesti:

  • Julkaisun alkuselvitys (kohderyhmät, tyyli, markkinointi, sitoutus.. ym.)
  • Sivuston suunnittelu ja ohjelmointi
  • Muuta konsultointia (some, käyttäjäsitoutus ym.)
  • Ensimmäinen graafinen ilme (uusi ilme 2016)
  • Sivuston lisäominaisuuksia tarpeen mukaan

Kollega.fi-verkkolehti löytyy täältä.

kollega.fi-1

raitis.fi-lehti

Teksti, Kuvitus, Graafinen suunnittelu, Taitto

Aloitin keväällä 2011 taittamaan ja toimittamaan raitis.fi-lehteä. Usein olen tehnyt myös kuvitusta ja kirjoittanut omia juttuja. 2015 uudistin lehden graafisen ilmeen. raitis.fi on Raittiuden Ystävät ry:n ammatti-, järjestö- ja jäsenjulkaisu.

Työssä oppinut toimittaja

Työtä aloittaessani huomasin, että kirjoitusten taso vaihteli lehdessä paljon. Kirjoittaminen on ollut minulle aina luontevaa, joten tarjouduin myös toimittamaan artikkelit. Näin julkaisun yleisvaikutelma koheni paljon. Toimitettuani satoja artikkeleita ja tehtyäni yhteistyötä monien ammattitoimittajien kanssa (ratis.fi-lehden ja muiden projektien parissa), olen oppinut paljon. Vaikka minulla ei ole toimittajan koulutusta, olen saanut hyvää palautetta myös alan ammattilaisilta raitis.fi-lehteen ja muualle kirjoittamistani teksteistä.

Tässä muutamia juttujani raitis.fi-lehdestä:

Lue raitis.fi-lehteä täältä.

 

Klikkaa kuvia katsoaksesi tarkemmin.

raitis-fi-sivu5

raitis-fi-aukeama14

Löysin upean shakkipöydän kirjastosta ja päätoimittaja tykkäsi kansikuvaideasta. Kun katsot tarkemmin huomaat kuvan idean. Toinen kuva on lehden ensimmäinen aukeama samalla tyylillä.

raitis-fi-sivu7

raitis-fi-aukeama11

Lidl:n työntekijät hermoilivat, kun otin tätä kuvaa. Täytyi vakuuttaa ettei kauppa varmasti näy kuvassa.

raitis-fi-sivu

raitis-fi-aukeama5

Kuvitus artikkeliin päätyi myös sisällysluettelosivulle.

raitis-fi-sivu3

raitis-fi-aukeama8

Tämän kannen kuvitus on tekemältäni Alkoholipolitiikkaa.fi-sivustolta.

raitis-fi-sivu6

raitis-fi-aukeama6

raitis-fi-sivu8

Tästä eteenpäin raitis.fi-lehden vanhempaa tyyliä. Kuvitus on edelleen minun kynästäni.

raitis-fi-aukeama7

raitis-fi-sivu4

raitis-fi-aukeama

raitis-fi-aukeama10

raitis-fi-aukeama12-2

raitis-fi-aukeama9

raitis-fi-aukeama3

Meditoi.fi-nettikurssi

Teksti, Nettisivu, Viestintä/käytettävyys, Sovellukset, Graafinen suunnittelu

Kaikille avoin meditaatiokurssi netissä

Tämä on varmasti mittavin vapaaehtoistyö, johon olen toistaiseksi osallistunut. Hyvin motivoiva ja mielenkiintoinen projekti. En tiedä että ainakaan Suomessa olisi missään vastaavaa.

Teimme tätä pienen puuhatiimin kanssa yhdessä noin viiden vuoden ajan 2012 lähtien. Jokainen on antanut työpanoksena pikkuhiljaa ehtiessään omien töidensä lomassa. Minun osuuteni pon ollut suurimmalta osin sivuston tekstin muotoilu, käytettävyys, tekniikka ja visuaalinen ilme. Kurssin loppuosa on yhä hiukan työn alla, mutta valmistuu pian.

Opetusta interaktiivisesti kädestä pitäen

Kurssin pääpaino on käytännöllisyydessä ja helppoudessa. Sivustolla on useita videon muodossa ohjattuja yksinkertaisia harjoituksia ja tietoa harjoitusten tueksi. Mukana on myös muutamia interaktiivisia harjoituksia, joissa käyttäjälle opetetaan kädestä pitäen aiheeseen liittyviä asioita, kuten esimerkiksi tulkitsemaan omaa tasapainotilaansa.

Kurssilla opittava tekniikka on Sahaja Yoga -meditaatio. Siihen ei nimestään huolimatta liity fyysisiä joogaharjoituksia vaan tekniikka painottaa meditaatiota ja itsetuntemusta.

Vieraile Meditoi.fi-sivustolla

 

meditoi.fi-3

Käytettävyys on suoraviivainen. Olennaisin eli ohjattu meditaatioharjoitus on heti ensimmäisenä.

 

meditoi.fi-4

Kurssi on sisällöltään varsin laaja. Sen edetessä voi mm. yllä olevalla yksinkertaisella testillä ymmärtää paremmin omaa tasapainotilaansa.

raitis.fi-sivusto

Nettisivu, Viestintä/käytettävyys, Graafinen suunnittelu

Tein Raittiuden Ystävät ry:lle uuden sivuston 2014. Vanha sivusto oli paitsi visuaalisesti vanhentunut, myös viestinnällisesti sekava. Aloitin kartoittamalla sivulle vuosien saatossa kertyneen sisällön. Tämän jälkeen mietimme kenelle sivusto oli tarkoitettu ja mitkä ovat sivuston ensisijaiset ja toissijaiset tavoitteet – ja toisaalta mikä on tavoitteiden toteutumisen esteenä. Tämän pohjalta laadin suunnitelman sivuston rakenteesta ja ulkoasusta.

Hyvän julkisuuskuvan rakentamista

Erityisesti suunnittelussa haluttiin korostaa sitä, että yhdistys edustaa aivan tavallisten ihmisten päihteetöntä toimintaa. Tästä kertovat mm. heti etusivulla olevat lainaukset. Tämä siksi, että sanaan “raittius” liitetään usein virheellisesti aatteellisia, tiukkapipoisia tai vanhoillisia mielikuvia. Sain tuntea itseni ylpeäksi, kun eräässä järjestöjen viestinnästä ja julkisuuskuvasta kertovassa seminaarissa onnistuneeksi esimerkiksi nostettiin juuri raitis.fi-sivusto.

Klikkaa sivulle täältä!

raitis-fi

All Night Long -kirja

Kuvitus, Taitto

Tein taiton ja kuvituksen Pietarin Sokos-hotelleista kertovaan kirjaan. Autoin myös hiukan tekstin viimeistelyssä ja oikoluvussa. Vain kantta varten he olivat jo löytäneet jonkun muun tekijän.

Tämä on aikamoinen seikkailukertomus – kaukana perinteisen kuivasta yrityshistoriikista! Kirja on täynnä hauskoja ja outoja sattumuksia sekä suomalaisen ja venäläisen kulttuurin värikkäitä nokkakolareita.

AllNightLong-työnäytteet
Sisällysluettelo

AllNightLong-työnäytteet2
Ensimmäisen luvun alku

AllNightLong-työnäytteet4
Yksi tavoite kirjan taitossa oli tehdä siitä “selailtava”. Muun muassa nostot auttavat tässä.

AllNightLong-työnäytteet3
Toisen luvun alku

AllNightLong-työnäytteet5
Kirjassa on lukuisien aukeamien verran erilaisia kuvakollaaseja. Tässä yksi.

AllNightLong-työnäytteet6
Kirjassa on keventeenä nippu erilaisia hauskoja aiheita Venäjältä.

AllNightLong-työnäytteet9
Hotellien “virallisessa” esittelyssä on yrityksen graafisen ilmeen elementtejä.

AllNightLong-työnäytteet8
Myös viides luku alkaa visuaalisesti prameammin.

AllNightLong-työnäytteet7
Taas kevenne. Tällä kertaa vodkasta.

AllNightLong-työnäytteet10
Heh, ja tässä kevenne venäläisestä huumorista!

Kuvitusta ja taidetta vuosien varrelta

Kuvitus, Graafinen suunnittelu

Teen kuvia sekä työnä että harrastuksena. Osa näistä on tehty tilauksena tai opintoihin, muut ovat omaksi iloksi tai lahjaksi.

 

Klikkaa kuvia katsoaksesi tarkemmin!

 

Tämän tein graafisen suunnittelun opintoihin. Opettaja sanoi, että minun pitäisi tarjota kuvitusta kustantajalle!
Tämän tein graafisen suunnittelun opintoihin.

Myös opintoja varten
Myös opintoja varten

kuvitus-koottuna3

Innostuin syksyllä 2017 kokoamaan mystisiä maisemia.
Innostuin syksyllä 2016 kokoamaan mystisiä maisemia.

kuvitus-koottuna5

kuvitus-koottuna6

kuvitus-koottuna7

Veljeni piirsi kuulakärkikynällä planeetan. Väritin sen.
Veljeni piirsi kuulakärkikynällä planeetan. Väritin sen.

Kuva lehtijuttuun
Kuva lehtijuttuun

Muotokuvia vuosien varrelta.
Muotokuvia vuosien varrelta.

SuomiMeditoi.fi-sivusto

Nettisivu, Graafinen suunnittelu

Tämä on hyvin pieni projekti. Laitan tämän kuitenkin tänne erillisenä kohtana, koska tykkään, että sivun graafinen ilme on kivasti pirteä. Autoin siis vuoden alussa Suomi Meditoi 2017 -tempausta organisoivia ystäviäni tekemällä tempaukselle yksinkertaisen nettisivun.

Maksuttomia meditaatiokursseja ympäri Suomea! Käy kurkkaamassa: www.suomimeditoi.fi

 

suomi-meditoi-fi