Ammatilliset opettajaopinnot

Oppimispäiväkirja 19.9.2018

Kirjoitin ammatillisen opettajan opintojen (amo) eilisen lähipäivän aikana muistiin mm. seuraavat asiat:

• Opinnoissa on tärkeää jatkuva linkitys työelämään (esim. projektit)
• sekä tiedon soveltaminen käytäntöön.
• Työelämä odottaa opiskelijalta motivaatiota sekä kykyä oppia uutta ja kehittyä.

Nämä asiat ryhmämme nosti äänestyksessä tärkeimpinä esiin opiskelun ja työelämän suhteesta ja muista käsitellyistä asioita.

Linkitys käytännön työhön, soveltaminen ja uuden oppiminen. Asiat ovat varsin samalla linjalla Päivi Tynjälän moniin tutkimuksiin perustuvien ajatusten kanssa siitä, että tehokkaassa oppimisessa teoria, käytäntö ja työelämän yhteisön sanatonta tieto yhdistetään jatkuvasti. Tätä yhdistämisen teoriaa Tynjälä kutsuu integratiiviseksi pedagogiikaksi. Olennaista on paitsi näiden elementtien yhdistäminen, myös yhdistämisessä tapahtuva kriittinen reflektointi ja sen kautta työn kehittäminen. (Tynjälä esittelee pedagogiikkaansa artikkelissa, joka löytyy kirjasta Oppiminen ja asiantuntijuus, Anneli Eteläpelto, Päivi Tynjälä (toim.))

Törmäsin integratiiviseen pedagogiikkaan valitessani enemmän tai vähemmän satunnaisen artikkelin erään tehtävän pohjaksi elokuun lopulla. Olivatko kaikki muutkin artikkelit yhtä perustavanlaatuista asiaa? Ehkä pitäisi lukea ne kaikki!

Tuntuu, että tuo yksittäinen teksti ohjaa ajatuksiani jatkuvasti mikä hyvänsä näihin opintoihin liittyvä asia tuleekin vastaan – siitä huolimatta, että olen lukenut opinnoissa lukuisia muitakin tekstejä ja tuosta artikkelista on nyt jo kolmisen viikkoa. Teorian, käytännön ja työelämän integroiminen opiskelussa tuntuu niin ilmeiseltä ja tärkeältä, mutta silti sitä sovelletaan niin tavattoman vähän – tai ainakin sovellettiin minun opinnoissani.

Huomaan jälkeenpäin, että tämän integraation puutetta olen aikaisemminkin miettinyt näiden amo-opintojen aikana. En vain ole osannut muotoilla sitä sanoiksi. Olen muistellut omia insinööriopintojani, kuinka istuimme tunnista toiseen luennoilla, mutta kuinka vähän luentojen annista on lopulta jäänyt vaikuttamaan työelämään. Paljon hyviä ja erittäin tarpeellisia luentoja. En sano, ettei olisi ollut hyvää asiaa, mutta silti niistä olisi voinut saada enemmänkin!

Mitä jos opinnoissani olisi ollut jatkuvasti käynnissä jonkinlainen työelämän projekti, johon opittavaa teoriaa olisi välittömästi aina sovellettu? Mitä jos työelämän harjoittelujaksollani olisin edes joskus joutunut tietoisesti palaamaan teoriaan ja pohtimaan työn käytäntöjä kriittisesti teoriaan peilaten?

Eikö myös uuden oppimiseen ja jatkuvaan kehittymiseen työelämässä saisi aivan toisenlaiset valmiudet, jos jo opintojen aikana olisi tottunut toistuvasti ja kriittisesti vertaamaan teoriaa käytäntöön ja kehittämään työtään sen pohjalta?

Nyt kun olen kokenut tämän suuren integratiivisen pedagogiikan valaistumisen, odotan vain, että pääsen soveltamaan asiaa käytäntöön. Ja onhan tässä vielä näitä amo-opintoja jäljellä. Voipa olla, että nyt niin vallankumouksellisen suurelta tuntuva ja kaikkeen vastauksen antava integraalinen pedagogiikka asettuu opintojen edetessä mielessäni vain yhdeksi tärkeäksi elementiksi muiden tärkeiden elementtien joukkoon. Saa nähdä mitä suuria oppeja ja ajatuksia vielä tuleekaan vastaan!

Iso kiitos muuten opettajille, että olette tehneet näistä amo-opinnoista niin mainiosti integratiivisen pedagogiikan periaatteita vastaavat!