Ammatilliset opettajaopinnot

Oppimispäiväkirjan tarkoitus on reflektoida omaa oppimisprosessia. Jotta se todella toimisi tässä tarkoituksessa, se olisi hyvä tavalla tai toisella nostaa jatkuvasti opiskelun rinnalla kulkevaksi elementiksi. Tai niinhän se on teoriassa ollutkin. Mutta kun asialle ei ole mitään deallineja eikä siitä edes muistuteta, se näyttää ainakin tällä ryhmällä jääneen suurimmalla osalla väliin.

Väliin jäi minullakin tämä oppimispäiväkirjan tekeminen kesällä. Tai ei. Oikeastaa ei jäänyt, ainakaan kokonaan. Kirjoitin nimittäin toistuvasti oppimispäiväkirjamaisia huomioita muistiinpanoihini ilman, että ajattelin niiden liittyvän mitenkään oppimispäiväkirjaan. Kokoan tähän kesän oppimispäiväkirjaa näitä mietteitäni hyödyntäen ja kesän jälkeisiä ajatuksia kuvaten.

Teoriasta työkaluja

Kesä sujui kasvatustieteen opintojen parissa. Aihe on väistämättä enemmän tai vähemmän teoreettinen, siitä huolimatta, että sitä oli tehtävissä hyvin linkitetty käytäntöön. Oppimaani reflektoidessa, mieleeni nousee väistämättä kysymys: Miten näiden tehtävien ja lähipäivien anti näkyy tulevaisuuden konkreettisessa opetustyössäni?

Kasvatustieteen perusteiden ymmärtäminen antaa käsitteitä ja näkemystä, jonka varassa voi oppia lisää ja jäsentää käytännön työtä opettajana. Teoreettinen opiskelu tuskin sellaisenaan näkyy opettajan työssä kovin vahvasti, mutta se antaa työkaluja, joiden varassa toimia ja kehittyä opetusalan ammattilaisena.

Yhteistä hiljaista tietoa

Kenties lähimpänä käytäntöä oli erään opiskelijaryhmän pitämä opetustilaisuus, jossa käsiteltiin oppimisen motivaatiota ja opiskelija motivaation tukemista. Asiaa käsiteltiin ensin teorian tasolla, mutta sitten lähdettiin kysymään meiltä muilta opiskelijoilta käytännön vinkkejä asiaan liittyen.

Hienoa huomata, kuinka valtavasti meillä yhdessä on tietoa, taitoa ja käsityksiä. En juurikaan tehnyt muistiinpanoja näillä tunneilla, koska en kokenut asioiden olevan kovin olennaisia jatkon kannalta (joko asiaa oli jo käsitelty tai mentiin vähemmän olennaisiin yksityiskohtiin), mutta tässä kohden kirjoitin kynä sauhuten ylös ihmisten mietteitä. Listalleni kertyi sellaisia asioita kuin sopiva haaste, huomioi opiskelijan mielenkiinnonkohteet, vaihtelevat opetustavat, rytmitys ja niin edelleen.

Kaikki nämä ovat asioita, jotka on helppo ymmärtää, mutta jotka kenties helposti unohtuvat. En tiedä säilyykö listani tai muistanko sitä koskaan käytännön työssä, mutta tämä jäi mieleen siitä, kuinka paljon tietoa meillä oikeastaan on. Muutama muukin vastaava tilanne oli.

Tavoitteita

Mitä ovat tavoitteeni opinnoissani? Miksi teen ammatillisen opettajan opintoja? Ennen kaikkea siksi, että opettajan työ tuntuu mielekkäältä tavalta laajentaa ammattitaitoaan alueelle, jolla voi olettaa olevan työtä. Tuotan ja suunnittelen työkseni materiaalia verkkoon ja printtiin. Taittoa, hiukan graffista suunnittelua, videoita, verkkosivuja, tekstien käsittelyä ja kokonaisuuksien suunnittelua. Alallani ei ole kuinkaan liikaa töitä ja toisaalta jatkuva tietokoneen ääressä istuminen välillä puuduttaa. Olen tehnyt aikaisemmin opetustyötä (tosin vain peruskoulussa) ja opettaminen tuntuu mielekkäältä ja omalta.

Mitkä siis ovat tavoitteeni? Päästä sisään opettajan työhön, päästä alkuun työn oppimisessa ja saadakseni arvokkaita työkaluja ammattiin. Ja tietenkin saadakseni muodollisen pätevyyden. Tavoitteeni eivät ole sen syvällisempiä tai millään tavoin persoonallisia saati yllättäviä.

Varttumassa kaiken ikää

Olinhan minä psykologiaa ennenkin lukenut. Lukiossa valitsin kaikki tarjotut psykologian kurssit ja työn takia myös aavistuksen olen palannut aiheeseen. Silti aikuisen kehityshaasteet tuntuivat lähes kokonaan uudelta asialta, kun niitä käsiteltiin kesäkuussa. Syy on tietysti ilmeinen: Teini-ikäistä eivät tunnu koskettavan yli kymmenen vuoden päässä odottavat kasvuhaasteet. Nuoruuden kehitysvaiheita muistin, mutta aikuisuuden vaiheet olivat jotakin niin etäistä ja niihin liittyvät asiat itselle niin vieraita, etteivät ne jääneet mieleen, vaikka niitä lukikin. Nyt yli 15 vuoden jälkeen näkökulmani oli toinen.

Tämä on hyvä muistutus siitä, mikä on ammattikouluikäisen ja vielä varsin paljon myös amk-opiskelijan kokemusmaailma. Tai yleisesti ottaen muistutus siitä, että me jokainen elämme omassa elämänvaiheessamme ja -tilanteessamme, ja mikä ei sitä kosketa, on kaukaista. Opetettava asia tulisi siis yhdistää aina mahdollisimman hyvin ihmisen omaan kokemusmaailmaan ja mielenkiinnonkohteisiin.

Kasvupisteitä?

Oppimispäiväkirjan tehtävä on reflektoida omaa oppimistaan ja samalla myös pohtia omia kasvupisteitään opetattavan asian näkökulmasta. Tuntuu hankalalta. Opittavaa on ihan varmasti paljon, mutta ilman, että olen tehnyt päivääkään amk:n tai ammattikoulun opettajan työtä on vaikea sanoa äkkiseltään missä ovat suurimmat haasteeni.

Eri ikäisten peruskoululaisten kanssa olen tottunut toimimaan ja opettamaan. Joitakin opettajan sijaisuuksia on ollut, mutta lähinnä kokemus on koulunkäyntiavustajan työtä reilun kymmenen vuoden takaa. On kuitenkin eri asia opettaa parikymppisiä. Olen muutoinkin tottunut puhumaan ja opettamaan isonkin ryhmän edessä, oli kyse sitten nuorista tai aikuisista. Työssä ja harrastuksissa on ollut myös myöhemmin jonkin verran nuorten ohjaamista.

Kenties kasvupisteeni ovat ennen kaikkea siinä miten rakennetaan pedagogisesti toimiva ja motivoiva oppituntikokonaisuus. Harjoittelu näyttänee missä on lisää opittavaa.

Deadlinet

Deadlinet ovat paljon parjatun behavioristisen opetuskäsityksen tuotoksia, mutta hyviä sellaisia. Täsmälliset palautuspäivät auttavat jäsentämään opintoja ja laatimaan omia aikatauluja. Sen sijaan, että muiden kiireiden takia kaikki jäisi viimeiseen iltaan, asiat saadaan mukavasti ripoteltua muiden kiireiden joukkoon ja kerralla hoidetta työmäärä pysyy järkevänä. Eikä tehtävistä niin opikaan, jos yrittää kaiken pusertaa kerralla.

Kun opiskelun puitteet ovat selkeät – aikataulut, tehtävän annot yms. – voi keskittyä opiskeluun rauhassa. Tästä erittäin hyvä esimerkki oli kaspereiden tehtäväkoostemoniste. Tehtävät oli juoksevasti numeroitu ja systemaattisesti järjestetty. Tuntui mukavalta, ettei tarvinnut miettiä, että jotain olisi unohtunut, kun kaikki on listattu yhdessä paikassa. Vastaavaa kaipaisi myös syksyn opintoihin, joiden tehtävien palautuspäiviä yritin selvittää lähipäivänä tehdyistä muistiinpanoista ja moodlen kalenterista. Kalenterissa tehtävillä oli erilaisia nimiä, tuntui hankalalta. Edelleen jäi sellainen olo, etten ole merkinnyt kaikkea kalenteriin.

Niin, mitä tästä opin? Miksi vuodatan kaiken tämän oppimispäiväkirjaan? Asian anti oli tietenkin, että aion ehdottomasti käyttää jotakin tehtäväkoosteen kaltaisia ratkaisuja myös itse opettaessani. Se voi tuntua pieneltä asialta, mutta tekee ison eron. En muista miten asiat hoidettiin omien amk-opintojeni aikaan, mutta tämä muistuttaa kuinka tärkeää on antaa kaikki opintojen rakenteen keskeiset asiat – kuten tehtävänannot ja palautuspäivät – systemaattisten, tiiviisti ja kootusti yhdessä paikassa, johon voi sitten palata sen sijaan, että pitäisi muistella mitä tunnilla puhuttiin tai kaivaa tietoa monesta paikasta.