Ammatilliset opettajaopinnot
Oppimispäiväkirja, dialogi-päivä
Dialogi-aiheinen lähipäivä oli mielenkiintoinen. Tässä muistiinpanoja tärkeimmistä asioista sekä mietteitä ja oivalluksia päivän aikana ja sen jälkeen.
Opettajan viestintätavat
- Avoimet kysymykset. Käytä aina avoimia kysymyksiä, jos oikeasti haluat opiskelijoiden vastaavan jotakin. Pitää varoa, ettei kysymys ole johdatteleva, vaan sen on oltava aidosti avoin. Tämä vastaa oivallisesti osittain kysymykseeni, jota ole ennenkin pyöritellyt, eli miten saada opiskelijoihin aito kontakti ja heitä aktivoitua.
- Kyllä-ei-kysymykset ja tiivistelmät. Kyllä-ei-kysymykset sopivat siihen, kun haluaa tiivistää mitä opiskelijat ovat sanoneet ja varmistaa ymmärtäneensä oikein. ”Tarkoitatko, että…” Myös laajemman tiivistelmän tekeminen, avainsanoihin/-asioihin tarttuminen ja niiden tiivis sanoittaminen on hyvästä. Tätä olenkin tehnyt.
- Ole valpas, siivoa puhetta. Itsensä täsmällisesti ja selkeästi ilmaiseminen on aina hyvästä. Usein näin teenkin, mutta parannettavaakin on. Tämä menee jälleen siihen ”hajamielinen professori” -kategoriaan. Eli jos en ole valpas ja tietoinen siitä mitä haluan sanoa, se näkyy ilmaisussa. Tätähän se vaimokin joskus sanoo. Että pitäisi aloittaa siitä ydinasiasta, jonka haluaa sanoa. Siis sen sijaan, että kiertelee ja kaartelee toissijaisessa ennen kuin vihdoin, sitten kun kuulijat ovat jo väsyneet, pääset asiaan, joka näin ollen menee kuulijalta jo ohi.
Opiskelijakontaktia tukevia käytänteitä
- Pois koneiden takaa. Oma oivallus liittyen opiskelijakontaktiin oli, että heidät on hyvä saada pois tietokoneiden takaa. Suunnitellaan oppitunti niin, että kun koneita ei tarvita, kutsutaan kaikki vaikka tuoleille piiriin istumaan. Käydään siinä sitten asiat keskustellen. Tällä voisi päästä osaksi aikaa siitä tyypillisestä ongelmasta, että parikymppiset nuorukaiset ovat puolittain poissaolevia, koska tekevät jotain muuta samalla. Pitää kokeilla!
- Ryhmätöiden muistiinpanot nettiin. Pienryhmissä annettujen ongelmien pohtiminen ja tiedon hakeminen on ollut hyvin toimiva menetelmä. Pieni pulma on kuitenkin ollut niiden purkaminen. Tässä apuna voisi olla amo-opinnoista tuttu tapa tehdä pienryhmän muistiinpanot verkossa sijaitsevaan dokumenttiin, kuten google-dokumenttiin. Opettaja voi näin seurata ryhmien edistymistä ja purkamisen tueksi saa muistiinpanot heti videotykillä seinälle.
- Miten seurata tehtävien edistymistä?? Edellinen
antaa vastausta pienryhmäkeskusteluiden seurantaan. Pohdin mikä
olisi hyvä käytänne, jolla voisi keskusteluiden lisäksi seurata
myös edistymistä annetussa koneella tehtävässä tehtävässä,
mukaan lukien yksilötehtävät. On ollut selkeä ongelma, että en
tiedä miten opiskelijat etenevät, jos etenevät ja mitä he
ymmärtävät, jos ymmärtävät. Kysyminen ei useinkaan auta.
Selkeää vastausta harvoin saa eikä jokaiselta voi jatkuvasti
erikseen kysyä. Sen varmistaminen, että kysymys on aidosti avoin –
”missä vaiheessa olet?” tai ”näytä missä vaiheessa olet?”
ei ”oletko valmis?” – voisi hiukan auttaa, mutta ei tarpeeksi.
Tässä joitakin ajatuksia:
- Työstäminen netissä. Tehtävien tekeminen tietyssä annetussa verkkoympäristössä, jos mahdollista (esim. verkko-ohjelmointi ja WordPress). Opettajalle oma sivu, jossa linkit jokaisen opiskelijan työhön ja opiskelijan nimi näkyvissä.
- Visuaalinen tehtävä. Tehtävän suunnittelu niin, että edistymisen näkee selkeästi ja nopesti katsomalla. Esim. WP-lapsiteemaa harjoitellessa laitetaan sivun taustaksi annettu kuva tai väri, jolloin sitä ei voi olla huomaamatta.
- Pidä seuranta mielessä! Sillä, että pitää seurantanäkökulman jatkuvasti mielessä jo oppituntien suunnitteluvaiheessa, välttää luultavasti ongelmia. Tällaisia muistiinpanoja on helppo kirjoittaa, mutta niiden tulisi seurata myös käytäntöön.