Ammatilliset opettajaopinnot

Oppimispäiväkirja, opetusharjoittelun 1. lähipäivä

WordPress-kurssini alkoi eilen. Paikalle tuli 14 opiskelijaa, vaikka enemmänkin oli ilmoittautunut. Reilu kolmetuntinen sujui hyvin, kiitos kattavan valmistautumisen. Keksin vielä hiukan ennen tunteja, että voisin laittaa koko lähipäivän sisällön kurssin nettisivulle; eri osiot ja kotitehtävät väliotsikoina ja niihin liittyvät asiat tiivistetysti ranskalaisin pallukoin otsikoiden alle. Koin, että se hyödytti paljon, koska opiskelijat pystyivät jatkuvasti opetuksen ohella seuraamaan ja tarkastamaan sivulta mitä heiltä odotettiin.

Aloitimme väittelyillä. Ryhmä jaettiin näljään osaan, joista kaksi oli aina kerrallaan argumentoimassa toisiaan vastaan WordPressiin liittyvien väitteiden puolesta tai vastaan. Loput arvioivat yleisössä argumentteja äänestivät tuomariston roolissa voittajan. Voittaja ei tietenkään ollut olennaista vaan se, että opiskelijoille muodostui kattava käsitys siitä, miksi WordPress-ymmärrys on hyödyllistä sekä kyseisen sisällönhallintaohjelman vahvuuksista, heikkouksista ja soveltuvuuksista. Saman olisi voinut tehdä luentona, mutta luultavasti mieliin olisi jäänyt vähemmän ja tunti olisi ollut tylsempi. Sitten jakauduttiin koko kurssin kestäviin 3–4 henkilön kotiryhmiin ja lähdettiin asentamaan WordPressiä, sekä alustavasti tutustumaan ohjelmaan.

Väittely toimi hyvin. Parikymppiset IT-opiskelijat ovat hiljaista, ainakin alkuun jopa hiukan ujon oloista porukkaa. Puhuminen ja väittely rikkoivat jäätä ja porukka reipastui. Myös työskentely pienissä ryhmissä (vaikka jokainen tekeekin omaa sivustoaan) vaikutti ainakin toistaiseksi hyvältä ratkaisulta. Kaverin tuki on aina vieressä ja siitä on tämänkaltaisia asioita opiskellessa hyötyä – kaveri on sekä henkinen tuki, että hyvä apu teknisten pulmien ratkaisussa. Kaikki harvoin kompastuvat samaan ongelmaan, joten joku ryhmässä osaa luultavasti auttaa.

Osa opiskelijoista oli selvästi nopeampi kuin muut. Tämä luultavasti toistuu myös jatkossa, joten asia tulee huomioida. Nopeammat auttavat hitaampia, mutta ei ole reilua, jos he ovat suuren osan ajasta vain muita varten. Luultavasti teen niin, että annan kotitehtävät jo tunnilla, jolloin nopeat voivat jo aloittaa niiden tekemistä tunnin aikana.

Ohjauksen tyyli ja kokemuksen merkitys

Kiinnitin muutamassa kohdassa huomiota oman ohjaukseni pieneen epämääräisyyteen, joka on minulle luonteenomaista. Minua on lapsesta asti kutsuttu ”hajamieliseksi professoriksi”, joten asia ei ole millään tavoin uusi olkoonkin, että iän myötä taipumus on kenties hiukan vähentynyt.
Tämän lähipäivän aikana en usko, että kukaan muu sitä huomasi tai että siitä olisi ollut mitään haittaa, mutta itse kiinnitin jälkeenpäin huomiota mm. siihen, että vaihdoin huomaamatta lennossa väittelyn valmisteluun varattua aikaa, ja väittelyiden purku jäi hiukan puolitiehen. Asiat varmasti kuitenkin opittiin, sen verran perusteellisesti niitä väittelyissä tankattiin. Täytyy kuitenkin olla valpas tässä(kin) suhteessa.

Huomasin aikaisemmin, että yksi hyvä indikaattori on seurata opiskelijaryhmän ilmapiiriä. Jos ryhmä on epätavallisen hiljainen tai hämmentyneen oloinen, opettajana minun tulee varmistaa, että oma tapa viestiä on tavoitetietoista, dynaamista ja selkeää.

Käytännössä yleisen valppauden lisäksi tämä tarkoittaa, että tarvitsen hyvän valmistelun ja strukturoidun rakenteen oppitunneille. Tässä ei ole kyse pelkästään ohjauksen tyylistä vaan yleisestä kokemuksen vähäisyydestä. Tulevien vuosien aikana valmistelun tarve vähentynee, kun vakiinnutan eri omat opetustapani ja osaan soveltaa niitä tilanteen mukaan vaihtelevasti. Sama pätee kirjallisiin tehtävänantoihin. Ne olivat joiltakin osin lievästi epämääräisiä. Opiskelijat kyllä antoivat hyviä vastauksia ja näyttivät ymmärtäneen, mutta täsmällisemmällä muotoilulla olisi saanut tehtävistä enemmän irti.

Olen opettanut jo kymmenisen vuotta vapaa-ajallani meditaatiota, ja tyylini on hyvin vapaa ja usein täysin tai lähes täysin valmistelematon. Ihmiset yleensä pitävät opetustavastani ja antavat myönteistä palautetta. Vuosien saatossa olen kuitenkin rakentanut tässä aiheessa opetustapani, jotka ovat nyt siinä määrin selkärangassa, ettei minun tarvitse miettiä miten toimin. Koska mielessäni on ollut tämä myönteinen kokemus omasta opettamisesta, ja ehkä myös siksi, että olen tehnyt koulunkäyntiavustajan töitä, huomaan olettaneen itseltäni hiukan liikoja ammatillisten lähiopetustilanteiden suhteen. Minun on luontevaa olla opiskelijaryhmän kanssa opettajan roolissa, mutta tarvitsen varmasti vielä hyvän aikaa perusteellisen valmistelun jokaiselle oppitunnille. Muualta saatua opetuskokemusta ei siis voi suoraan soveltaa toiseen aiheeseen, mikä onkin ymmärrettävää, nyt kun asiaa miettii.