Opetusharjoittelu: Kurssin rakenteiden uudistamistarpeesta ja myönteisestä kehityksestä

Ammatilliset opettajaopinnot

Oppimispäiväkirja, opetusharjoittelun 3. lähipäivä

Tästä tuli aika pitkä kirjoitus. Kirjoitin kritiikittä ja lyhentämättä heti nyt saman päivän iltana kaiken mieleen tulevan. Tämä on kiehtovaa järjestelmän kehitystyötä, jossa jokaisen kokeilukerran jälkeen arvioidaan ja muokataan. Valitukset ensin. Siis kehitettävät asiat. Lopussa sitten hyvääkin.

– Tylsää! En ollut oikein tyytyväinen tähän lähipäivään. Kauttaaltaan vähän tylsähkö, paikoin suorastaan puuduttava. Monessa paikassa olisi ollut parannettavaa. Ehkä tämä voittaa oman opiskeluaikani tavan, jossa koodia kopioitiin opettajan perässä videotykin kuvasta, mutta ei paljon edellä oltu. Ainakin uskon, että kaikki oppivat asian.

Tällä kerralla opetin WordPress-kurssillani plugineista eli lisäosista. Viime viikolla oli mm. sisällön luomista ja muokkaamista. Kumpikin on aiheita, joissa ei ole mitään erityisen vaikeaa opittavaa, mutta ohjelmiston käyttöön pitää vaan tottua sekä oppia hyvät ja toimivat tavat työskennellä. Sellaista ei opi muutoin kuin tekemällä. Voin luennoida hyvistä käytänteistä, mutta lopulta tarvitaan toistoja ja variaatiota samasta tehtävästä. Vain tekemällä oppii tekemään. Viikko työtapa oli samankaltainen, mutta puuduttavuus tuntui ehkä vasta nyt, kun tehtiin toista kertaa samalla mallilla.

Itse olen oppinut WordPress-sisällönhallintaohjelman käytännön työtehtävissä. Olen opiskellut työn ohessa käsillä olevaa työtehtävää varten itsenäisesti työtunteja laskematta päiväkausia ja kuukausia. Olen etsinyt tarvittavaa tietoa oppaista, internetin foorumeista ja dokumentaatioista, video-tutoreaaleista jne. Ero on kuitenkin tämä: olen aina opiskellut todelliseen työtehtävään. En ole koskaan asentanut samana päivänä seitsemää pluginia vain harjoitellakseni miten erilaisten lisäosien kanssa tulee toimeen. Motivaatio on oikeassa työssä eri, kun ongelmia ratkotaan oikeaan tarpeeseen. Myös työn rytmi on erilainen. Pitää kehittää sekä tätä kurssia varten että tulevia varten.

– Asiantuntijajärjestelmä. Eräs pakistanilainen opiskelija valitteli, että mallini käyttää asiantuntijaryhmiä opettajina ja oman kotiryhmänsä auttajina, ei toimi. Kommentti tuntui kumpuavan osin siitä, että hän on tottunut opettajakeskeiseen opetukseen, mutta oikeassa hän oli yhtä kaikki. Ei se toimikkaan. Olin tähän jo samalla tunnilla itsekkin kiinnittänyt huomiota, mutta viimeistään hänen kommenttinsa vahvisti asian.

Opiskelijat olivat tehneet dia-esityksensä kysymysteni perusteella. Sisältö oli hyvä. Parikymppiset, esiintymiseen kokomattomat ja osin myös vahvalla aksentilla puhuvat ja vasta itsekkin asiaan tutustuneet opiskelijat eivät saa asiaa ilmaistua sillä selkeydellä, mitä opettajalta vaaditaan. En olisi varmasti saanut minäkään vastaavassa tilanteessa. Myöskään ryhmänsä työskentelyä tukevaksi asiantuntijaksi heistä on vain vähäisessä määrin. Malli toimii erinomaisesti opettajaopiskelijoilla, mutta ei kovinkaan hyvin tässä ryhmässä.

Tässä mallissa on se hyvä puoli, että asiantuntijoilla on motivaatio tehdä ennakkotyönsä. Hehän ovat kaikkien edessä kertomassa ja tentattavana! Silti vaikuttaa siltä, että kaikille yhteinen ennakkotehtävä, jossa tutustutaan tulevan oppitunnin aiheeseen, olisi luultavasti toimivampi. Mennään nyt tämä kurssi tällä loppuun. On enää vain yksi asiantuntija-aihe.

– Edistyksen seuranta. Minun tulisi systemaattisesti painaa mieleeni ryhmän eri opiskelijoiden edistyminen tehtävissä ja kehittää järjestelmä sen tarkkailuun tarvittavissa määrin. Minulla pitäisi olla parempi kokonaiskuva siitä missä mennään koko ryhmän tasolla, kuten myös yksilöiden.

– Tehtävien tarkistus, jonka kurssia suunnitellessa uskoin järjestyvän ongelmitta, on käytännössä vaikeaa. Tämän totesin jo edellisellä viikolla. Opiskelijoista kukin rakentaa omaa verkkosivustoaan. Kaikki sivut ovat siis erilaisia, joten vaadittujen ominaisuuksien löytäminen niistä on yhtä tuskaa. Kaikkea ei koskaan voi eikä tarvitse valvoa. Itseään varten he opiskelevat ja tentti näyttää lopulta tuloksen. Toistaalta, jos ei ole mitään tarkastusta, iskee laiskuus helposti, sen olen tällä kurssilla jo hiukan huomannut. Jos jotain ei osaa, osa ei mielellään kysy, mikäli voi luistaa jättämällä työn puolitiehen.

Tähän mennessä ei ole ollut käytännön tasalla suurempaa ongelmaa, mutta tietty epämääräisyyden tunne on, ja se ei ole hyvä. Nyt oli hiukan parempi, koska olin laatinut tehtävästä helpommin tarkastettavan, mutta ei tämä pidemmän päälle toimi. Keksin jotain seuraavalle viikolle..

+ IDEA: Minulla on idea, joka parhaimmillaan ratkaisi kaikki edellä mainitut ideat, mutta sen soveltaminen tähän kurssiin on liian myöhäistä. Pitäisi nimittäin uudistaa koko kurssin rakennetta.. ja lisäksi ohjelmoida yksi pieni apuohjelma, jonka tekemiseen kuluu helposti useampi työpäivä. Kehitän tätä viimeistään TKI-työssäni, jollen jo aiemmin. Liian pitkä selitettävä tähän oppimispäiväkirjaan. Tämän idean lisäksi pitää kehittää lyhyen aikavälin ratkaita eli miettiä tulevien viikkojen lähipäiviä joltain osin hiukan uusiksi.

– Materiaalia tarvitaan. Sitten pitäisi vielä tuottaa hiukan lisää materiaalia opiskelijoille. Useampi kysyi, onko jossain saatavilla se tieto, jota kerroin luokassa. No eipä ole. Se on pitkälti sellaista vuosien saatossa kertynyttä hiljaista tietoa, joka vasta luokassa on löytänyt sanalliseen muotoon.

+ Ryhmätyöt. Oli tässä päivässä myönteistäkin. Viime viikolla opiskeijat valitsivat joukon erilaisia ominaisuuksia, jotka heidän tuli lisätä sivustoihinsa. He tekivät sitä itsenäisesti, ja kuten aikaisemmin mainitsin, osa oli aika hukassa. Tällä kertaa aloitettiin plugineihin tutustumista 3–4 henkilön kotiryhmien ryhmätyönä. Ryhmät etsivät ja asensivat samat neljä pluginia ja auttoivat toisiaan. Se toimi kahdella tavalla hyvin. Toisaalta opiskelijat todella auttoivat toisiaan eikä kukaan jäänyt yksinään ihmettelemään. Toisaalta minun oli huomattavasti helpompi seurata edistymistä, kun saatoin kysyä ryhmittäin mihin asti oli päästy, sen sijaan että olisin kysynyt jokaiselta erikseen. Tällä päästiin alkuun ja kaikki todella ymmärsivät mistä oli kyse. Sitten jatkettiin niin, että kukin etsi ja asensi itsenäisesti omavalintaisia lisäosia. Toimi, koska nyt jo ymmärrettiin, mitä piti tehdä.

+ Tehtävän annot ja ohjaus. Opin, etten puhu koko ryhmälle, paitsi silloin kun selkeästi opetan jotakin. En esitä yleisiä kysymyksiä tai huomioita. Kun on jotakin sanottavaa, pyydän huomio (ja myös saan sen tietokoneiden ruutujen takaa kiitettävästi). Opetan selkeän jäsennellysti sen mitä aion sanoa. Viesti tuntuu menevän perille. En keskeytä opiskelijoiden työtä toissijaisilla kommenteilla. Kysymykset opiskelijoiden edistymisestä ja pienemmät huomiot kerron yhdelle tai muutamalle oppilaalle. Yleisesti puhun selvästi vähemmän ja täsmällisemmin vain kaikkia koskevaa asiaa.

+ Opiskelijoiden ymmärrys. Minua viimeviikolla vaivannut opiskelijoiden ymmärtämättömyys on myös ilmiö, johon onnistuin viestinnässäni tarttumaan. Uskon nyt, että kyse on suurelta englanninkielen vajaavaisesta ymmärtämisestä, ja toisaalta siitä, etteivät opiskelijat näytä ymmärtämättömyyttään. Kokemukseni tänään antoi tälle vahvistusta. Olin aikaisempaa tietoisempi siitä, osalla opiskelijoista ei viesti mene perille ja tartuin näiden osalta tarkemmin siihen, mitä piti tehdä. Varmistin ymmärryksen tarvittaessa useaan kertaan samaa asiaa hiukan eri tavoin kysymällä. Pyysin myös näyttämään sen asian, mitä piti tehdä, jotta näin konkreettisesti missä mennään ja jotta opiskelija ymmärsi, että jotakin puuttui. Myös tehtävien teettäminen ryhmätöissä auttoi selvästi. Tällä kerralla tuntui edellisestä poiketen, että kaikki olivat sitten lopulta hyvin kärryillä ja oppivat asiat varmasti kunnolla!