Opetusharjoittelu: Hyvistä käytänteistä ja viestinnän kehittämisestä

Ammatilliset opettajaopinnot

Oppimispäiväkirja, opetusharjoittelun 2. lähipäivä

Lähiopetus meni yleisesti ottaen oikein mukavasti. Kolmetuntinen sujui suunnitelman mukaan, ei yllätyksiä. Seuraavassa listattuihin yksityiskohtiin kiinnitin huomiota. Plussalla hyvät asiat, miinuksella kehitettävät.

+ Muistilista opiskelijoista. Yksi toimiva uusi asia oli, että tein itselleni dokumentin, johon merkitsen itselleni muistiin eri opiskelijoiden asioita, esimerkiksi keneltä puuttuu tietty työn osa, mikä on eri opiskelijoiden harjoitustyön aihe, ja kenen kanssa on sovittu tietty lähipäivä suoritettavaksi kotoa käsin, jne.

+ Tunnin kulku ja tehtävät netissä. Kurssin nettisivulla on sivu kustakin lähipäivästä. Sivulla kuvataan tehtävät asiat ja kotitehtävät. Se luo selkeän pohjan tunnille. Opiskelijat voivat tarkastaa sieltä mitä pitää tehdä ja löytää yksityiskohdat, jotka saattavat puhuessa mennä ohi.

+ Spontaani tuokio. Voi sanoa, että tunnen opetettavan asian varsin läpikotaisin. Huomasin kesken tuntia ottavani kymmenen minuutin osallistavan esittävän opetuksen tuokion täysin suunnitelman ulkopuolelta. Opetin ja havainnollistin tiettyjä periaatteita, jotka selkeyttivät juuri aikaisemmin opittua. Mitenpä osasinkin asian kiteyttää niin hyvin! Ja opiskelijat näyttivät sen ansiosta oivaltavan asian kokonaisvaltaisemmin ja laajemmin. Tai ei siinä mitään tuokiossa lopulta mitään ihan mahdottoman ihmeellistä ollut, mutta olin kuitenkin tyytyväinen.

– Tehtävien tarkastus. Vaadittujen ominaisuuksien tarkistusta pitäisi myös miettiä tarkemmin. Lähtökohtaisesti ei ole mahdollista (eikä tarkoituksenmukaista) tarkastaa kaikkea pilkulleen, sillä opiskelijoiden sivustoilla on aivan liikaa asiaa ja heidän tekemänsä ominaisuudet vaihtelevat ja ovat eri paikoissa sivuilla. Jonkinlainen illuusio tarkastamisesta tulisi kuitenkin olla, jotta opiskelijan motivaatio säilyisi. Muutoin pienen väsymyksen iskiessä tai lempisarja alkaessa telkkarissa tehtävä voi jäädä puolitiehen.

– Tehtävänannot. Mietin, että ehkä tehtävänantoja voisi kehittää. Kun loppupuolella tarkastin, kaikki lopulta tekivät oikeaa asiaa, mutta sain olla ohjaamassa tarpeettoman monta kertaa. Pyysin heitä suunnittelemaan nettisivujaan ja listaamaan suunnittelunsa perusteella 8 ominaisuuksia (eng. ”requirements”, eli esim. tietynlainen valikko sivupalkissa, sivulle lisätty video jne.). Siltä varalta, etteivät he keksisi, olin listannut ehdotuksia ominaisuuksia. Opiskelijoilla meni huomattavan paljon aikaa pelkästään siihen, että he pohtivat näitä kahdeksaa kohtaa ja saivat ne kirjoitettua. Välillä tuntui kuin he eivät ymmärtäisi mitä pitäisi tehdä.

Ensiviikon lähiopetus noudattaa samaa kaavaa, eli lopussa on taas lista vaadittuja uusia ominaisuuksia. Sen sijaan, että antaisin heidän itse miettiä vaatimuslistaansa, annan heille seuraavalla kerralla valmiin listan ja sanon, että jo haluavat vaihtaa jonkin kohdan itse keksimäänsä ominaisuuteen, kertovat minulle samalla kun tekevät. Pääsevät heti töihin.

Toisaalta nettisivu, jolla on tunnin kulku, pitäisi olla tiiviimmin ja selkeämmin kirjoitettu. Vanhemmille opiskelijoille tämä varmasti toimisi, mutta parikymppisillä ei kaikilla ole näköjään kärsivällisyyttä lukea ohjeita, jos eivät ymmärrä.

– Ohjeiden ymmärtämättömyys. Tämä on jatkoa edelliseen. Kiinnitin myös huomiota, että jos kysyn tai kerron jotakin yleisesti, kaikki eivät välttämättä ymmärrä tai kuuntele, vaikka siltä näyttäisivätkin. Halusin esimerkiksi ymmärtää missä vaiheessa opiskelijat olivat sivun valikon suhteen, joten pyysin niitä nostamaan kätensä, jotka ovat valmiita. Muutama nosti. Tarkensin kysymystä, koska joku kysyi mitä tarkoitan. Muutama nosti lisää. Valikon tekoon oli annettu jo hyvän verran aikaa, joten sanoin, että oikeastaa olisi hyvä, että kaikki saisivat tämän valmiiksi pikimmiten. Loputkin nostivat kätensä. Kun noin puoli tuntia myöhemmin minulla oli aikaa selata opiskelijoiden sivuja, vain alle puolet oli tehnyt kyseisen valikon!

En tiedä onko ymmärtämättömyydessä kyse siitä, että parikymppiset it-opiskelijat (samanlaiset nörttipojat, joihin itsekin lukeuduin), ovat niin omissa maailmoissaan, vai tekevätkö he jatkuvasti huomaamatta jotakin muuta (selaavat somea yms.) vai tuottaako englannin kieli pulmaa? Ohjeistusta oli varmasti tarpeeksi ja se oli selkeää. Motivaatio tuntuu olevan varsin kohdallaan. Kysyvät paljon hyviä kysymyksiä. Ehkä he ovat vain väsyneitä tai uupuneita?? (Muutama valitti aivan tunnin lopussa, että on niin piipussa, ettei pysty enää viimeisiä asioita hoitamaan. Pyysin tekemään kotona paremmin levänneenä ja lähettämään tehtävän sähköpostilla.) Entä voisiko kyse olla siitä, että he työstävät koneella samaan aikaan asioita, kun puhun, jolloin huomio ei riitä kaikkeen? Vähän oudolta tuntuu. Pitää huomioida tämä seuraavan lähipäivän valmistelussa, ja tutkia asiaa tarkemmin ymmärtääkseen paremmin mistä ilmiö johtuu ja mikä auttaa.

Tästä pohdiskelusta voi tulla sellainen kuva, kuin koko ryhmä olisi ollut aivan pihalla. Ei ollut. Kiinnitin vain asiaan huomiota, kun on tottunut opettajakoulutuksessa siihen, että kaikki ymmärtävät oitis mitä ohjeistetaan ja ryhtyvät rivakasti toimiin. Muistan aivan vastaavaa ilmiötä omilta opiskeluajoiltani. Mutta nyt pitää opettajana lähestyä tätä ratkaisukeskeisesti.