Opetusharjoittelu: Ongelmakeskeistä oppimista ja oivallisia perinteisiä menetelmiä

Ammatilliset opettajaopinnot

Oppimispäiväkirja, opetusharjoittelun 4. lähipäivä

Tänään oli onnistunut lähipäivä. Valitut menetelmät tuntuivat toimivat, mutta toisaalta kuten eräs kolleega ja entinen opettajani sanoi, ”välillä on vaan hyvä päivä”. Oli syy tämä tai tuo, kivaa oli. Muokkasin kurssisuunnitelmaa vielä viimehetkellä, ja se kannatti!

+ Ryhmätyöt. Kuten aikaisemmin totesin, ryhmätyöt toimivat. Opiskelijoista osa on erittäin itseohjautuvia, motivoituneita ja osaavia. Osa jää haaveilemaan. Eli itseohjautuva ongelmien ratkaiseminen ja ylipäätään se, että seuraa ja selvittää, mitä pitää tehdä, on toisilla vähemmällä. Pienryhmässä on vaikeampi jäädä haaveilemaan.

+ ”Kurinpito”. Aloitin oppitunnit leikkimällä pienen hetken vakavaa. Osaan sen hyvin lasten kanssa työskentelyn kautta ja olen soveltanut osin samaa myös esimiestyössä, kun homma ei suju. Parikymppisten kanssa ollaan tietysti lähellä esimiestyöskentelyä, mutta ihan hiukkasen myös sinne lasten suuntaan.

Suurin osa ei ollut palauttanut kotitehtäviä, joten kyselin vakavana, että missä on vika. Eikö riittänyt, että kerroin kotityöstä monta kertaa luokassa ja se on kirjoitettu kurssin nettisivulle? Totesin, että “en oikein tykkää”, kun asiat jätetään hoitamatta jne. Rupesivat oitin palauttamaan. Kävi ilmi, että tehtävä oli lähes valmis käytännössä kaikilla, mutta oli unohtunut. Sain pojilta sähköpostilla muutamia hellyttäviä pahoitteluita unohtamisesta ja yritin pitää vakavahkoa naamaa, kunnes päästiin seuraavaan aiheeseen. Sen jälkeen minua puhuteltiin jonkin aikaa aavistuksen arvokkaammin sanakääntein, vaikka palasin normaaliin, varsin leppoisaan tyyliini.

Luulenpa, että tätä tarvitaan silloin tällöin mausteeksi, koska muutoin tuttavallinen ja keskusteleva tyylini houkuttelee osaa rimanalituksiin. Tämä tyyli olikin asia, joka vaivasi minua jo aiemmin, mutten osannut muotoilla sanoiksi. Nyt tuntui, että löytyi jokin luonteva tapa toimia.

+ Luennointi. Esittävä ja kyselevä opetus tuntuu purevan. Aikaisemmin kokeilin opettamalla oppimista, mutta se ei tuntunut tuottavan kovinkaan hyvää tulosta. Nyt luennoin pariinkin otteeseen. Kun puheosuus ei ole liian pitkä, se näyttää saavan erittäin hyvän vastaanoton. Koko porukka seurasi kiinnostuneen valpaana pientä showtani, jonka pidin muuntaman hyvin suuntaa-antavien dian avustuksella. Kysyn luennon lomassa paljon kysymyksiä, jotta opiskelijat ajattelevat asiaa. Kannustan arvaamaan, vaikka ei tiedä. Tietenkään pelkkä kiinnostus ei takaa oppimista. Täytyy mm. pitää huolta, että luennoitu teoria viedään heti käytäntöön.

+ Vaiheittain vaikeammaksi ja itsenäisemmäksi. Hämmästyttävää kyllä, se opetusmenetelmä, jonka itse koin omana opiskeluaikanani kaikkein hankalimmaksi, toimi hyvin: Opiskelijat kopioivat opettajan selittäessä videotykin valkokankaalle heijastamaa ohjelmakoodia! Kirjoitin ja selitin, ja he kopioivat. Näyttäisi siltä, että tämä menetelmä toimii, kun täytyy opettaa aivan perusteita jostain asiasta ja varmistaa, että kaikki varmasti seuraavat ja ymmärtävät. Ainoana menetelmänä tämä ei tietenkään voi olla, sillä oma ajattelu ja ongelmanratkaisu jäävät pois.

Heti lyhyen kopiointisession jälkeen siirryin pienen askeleen eteenpäin. Heitin palloin opiskelijoille kyselemällä jatkuvasti, miten asia kannattaisi tehdä. Eli he kertoivat ja miettivät ratkaisuita. Sitten koodasin ja he kopioivat perässä. Seuraavassa vaiheessa ei enää kopioitu, vaan tehtiin tämän pohjalta ryhmissä. Lopulta samankaltaista tehdään yksilötyöskentelynä.

+ Edistymisen varmistaminen. Porukassa on myös niitä, jotka eivät seuraa niin hyvin. Siksi huomasin, että on hyvä aloittaa uusi aihe helpolla tehtävällä, jonka edistymisen näkee välittömästi koneen näytöltä. Sitä, osaavatko opiskelijat vaihtaa lapsiteeman avulla WordPress-sivuston taustan värin, ei voi olla huomaamatta. Tausta on joko oikean tai väärän värinen. Sitten voi kytätä edistymistä ja vaatia, että kaikki varmasti pääsevät maaliin. Jos ei näin tee, muutama jää haaveilemaan. Toisaalta tehtävän pitää olla helppo ja nopea, jotteivat nopeat turhaudu liikaa.

+ Ongelmakeskeinen projektioppiminen. Pääsin nyt soveltamaan osittain sitä mallia, jota viimeviikolla ideoin (ja jonka arvelin ratkaisevan lähes kaikki edellisen kerran ongelmat). Vaihdoin kurssikerran suunnitelman viimehetkellä ja askaroin eilen suuren osan päivästä tätä tehtävää tehden. Ainakin näin alkuun tunne on, että se toimii oivallisesti! Toivon, ettei vaikutelma johdu vain hyvästä päivästä.

Annoin pdf-tiedoston, jossa on kuvailtu yksinkertainen nettisivusto, joka heidän tulee toteuttaa pienryhmissä. Pdf-tiedosto muistuttaa tyypillistä dokementtia, jonka graafikko antaa ohjelmoijalle tehtyään asiakkaan kanssa yhteistyössä suunnitelman saitista. Mitään teknistä tietoa ei ollut, vain toiminnallisuus ja ulkonäkö.

Opiskelijat lähtivät ryhmissä keskustellen miettimään, miten sivusto toteutettaisiin teknisesti, ja kirjasivat muistiinpanoja. Keskustelu oli varsin vilkas, kenties vilkkaimpia tähän mennessä! Tehtävä vaikutti motivoivan ja haastavan luovaa ajattelua sopivasti. Pienen keskustelun jälkeen vaihdettiin ajatuksia ja puntaroitiin yhdessä eri ratkaisujen hyviä ja huonoja puolia. Pohdittiin myös yhdessä tulevan prosessin vaiheita, jotta he saivat selkeät askelmerkit. Annoin pienen hetken jopa pienryhmien tapaamisten sopimiseksi, jotta mikään ryhmä ei varmasti jäisi haaveilemaan ja jättäisi väliin.

Tällainen projektityyppinen tehtävä ratkaisee myös arvioinnin ongelman, koska voin verrata valmista sivua ja suunnitelmaa. Monimutkaisempaa arviointia ei tarvita! Viime viikon kuningasideani oli tehdä nettisovellus, jolla voi itse räätälöidä itselleen vastaavan dokumentin ja siinä näkyisi myös suunnitelman vaikeustaso. Tällöin voisi pyytää tekemään jonkin tason suunnitelman ja tarkastaa työn sen vertaamalla suunnitelmaa tulokseen.

– Jälkeen jäävien jututus. Sähköposti ei tunnu toimivan viestinnässä. Opiskelijat eivät vastaa muutamaa poikkeusta lukuunottamatta. Poikkeukset ovat olleet niitä, jotka ovat muutoinkin aloitteellisimpia. Lähetin viestiä muutamalle, jotka olivat jäämässä jälkeen poissaolojen tai mun takia. Minun olisi pitänyt luokassa keskustella heidän kanssaan kahden kesken, mutta ehtivät mennä. Pitää olla valppaampi.