Ammatilliset opettajaopinnot

Oppimispäiväkirja, joulukuu 2018

Mitä ovat omalle alalleni ja itselleni henkilökohtaisesti parhaiten sopivat opetustavat? Tämä on se suuri kysymys, joka on jatkuvasti kulkenut mukana viimeisten kuukausien ajan.

En sanoisi, että olen luonteeltani kaikilta osin kovin järjestelmällinen, välillä suorastaan päinvastoin. Tapani hahmottaa asioita (tai välillä kenties tuon hahmottamisen vähäisyys) on kuitenkin tehnyt työtavoistani osin korostuneenkin systemaattisia. Pidän siitä, että asiat ovat selkeitä, järjestetty lineaarisesti luettaviksi ja yksiselliteisiksi listoiksi ja ryhmittelyiksi. Se ei haittaa, että työstettävä materiaali on sekavaa tai liian runsasta, kunhan minulla on mahdollisuus tutustua siihen tavoitetietoisesti ja työstää sen pohjalta oma stukturoitu kokonaisuuteni.

On tärkeää tietää tekemisen tavoite. Jos tavoite on epäselvä, se työstetään ensin selväksi. Kyse ei ole siitä, että tehtävän itsessään tulisi olla tietyssä muodossa, vaan siitä, että itse lähestyn annettua tehtävää tietoisesti itselleni sopivalla tavalla ja toisaalta tiedostan tapani heikkoudet ja vahvuudet.

Hiukan kärjistetysti voisi sanoa, että minulle sopivaa työtapaa on kuin hyvin kirjoitettu ohjelmakoodi: Selkeää, yksiselitteistä ja hyvin jäsenneltyä. Silloin toimiminen on nopeaa, helppoa ja tehokkaan tuloksellista. Tarvitsee vain prosessoida sisään syötettyä dataa tarpeeksi kauan, ja syntyy haluttu hyvä tulos. Raksuttaa, raksuttaa, raksuttaa… bling! Valmista tuli.

Vaikka olen alkanut tiedostaa tiettyjä piirteitäni teini-ikäisestä lähtien, ymmärrykseni itselleni sopivasta yleisestä työtavasta (ja myös sitä tukevista käytännön sovelluksista) on selvästi lisääntynyt näiden opintojen aikana. Opetettujen asioiden lisäksi olen siis oppinut myös uutta itsestäni. Itseen hyvänä opettajan tutustuminen lienee myös olennainen osa opettajaksi kasvamista.